Kaikki ei ole pysyvää. Erinäisistä syistä johtuen meidän luottovalmentajamme lähtivät ja perustivat oman yrityksen, joten heidän pitämänsä koulutukset Kurkimäessä päättyivät marraskuun alkuun. Ja koska emäntä halusi jatkaa näiden tuttujen ja meidät niin hyvin tuntevien kouluttajien kanssa, sanoi emäntä irti valmennuspaikkansa ACE:lla ja seurasi Kataisia heidän uuteen paikkaan (Pro Perro). Joten nyt marraskuun ajan on meillä Nokin kanssa treenit sekä Musti&Mirri Areenalla, että Kurkimäessä... Voisi sanoa, että jotain uutta ja jotain vanhaa on jatkossa eli uutta on ko treenipaikka (emännälle tuttu, Nokille uusi) ja vanhaa juurikin entiset valmentajamme.

Maanantaina 4pvä alkoi treenit uudessa paikassa ja emäntä voi kyllä rehellisesti tunnustaa, että häntä jännitti lähteä sinne Nokin kanssa. Ei tiennyt ollenkaan miten Noks suhtautuu ko paikkaan. Siellä on huomattavasti enemmän ääntä (kolme kenttää), enemmän kentän ohi kulkevaa porukkaa ja varsinkin pohja mietitytti emäntää. Ja aidatkin on sen verran matalat, että jos Noks päättää kentältä lähteä, niin kepeästi kyllä yli menee. Tosin läpi ei pääse, siinä suhteessa hyvä (puuaidat). Gami ja Ilo aikoinaan arkailivat ko pohjaa ja vetivät itsensä lihaksiltaan helposti jumiin, joten siinä vaiheessa siirryttiin juurikin Kurkimäkeen. Tästä on kyllä aikaa jo sen n. 3 vuotta...

Noks yllätti! Vähän katseli treeniä tehdessään ohikulkijoita, mutta keskittyi kuitenkin yllättävän hyvin itse treeniin. Vauhti oli liki sama, kuin jos olisi oltu kisoissa, johon Harri totesikin, ettei hän ole Nokia tuollaisena nähnyt (eli entistäkin vauhdikkaampi). Hyppäsi hyvin, eikä yhtään liukastellut saati arkonut pohjaa. JES!!! Katsellaan ajan kanssa, että alkaako jumiin vetämään itseään, vai osaako kulkea tuolla rentona, jännittämättä pohjaa. Vaikuttaa ainakin lupaavalle.

Treeni ei itsessään ollut nyt niitä "pahimpia", vaan suht yksinkertainen, jotta koirat saisivat ainakin nyt ensimmäisen kerran rauhassa tottua uuteen paikkaan ja pohjaan, ennen kuin aletaan kunnolla vääntämään takaakiertoja yms. Treenien jälkeen tehtiin kunnon lenkki Särkiniemen puolella kiertäen Siikalahti ympäri ponttoonisillan kautta, jossa molemmat koiruudet joutuivat tottumaan taas uuteen alustaan: ponttoonisillan molemmissa päissä oleviin metalliritilöihin... Gami kulki kyseiset kohdat varovasti ja vähän matalampana. Noks teki saman perässä, mutta huvitti Nokin käytös sitten puuosuudella: häntä heilui epävarmasti puolelta toiselle ja varovasti kulki eteenpäin samalla ihmetellen alustaa... Gami kulki tässä vaiheessa jo normaalisti. Ja emäntä kulki varovasti, silta oli yllättävän liukas lenkkikengillä kävellessä, kun siinä oli pienoinen loskakerros.