Keskiviikkona 30pvä oli taas Nokin treenit ja täytyypä sanoa, että ei emäntä ollut oikein tyytyväinen tähän kertaan. Hajut vievät tuota poikaa nykyään mennessään, joten itse treeni menee sitten välillä miten menee. Kun poitsu on tässä maailmassa mukana, niin homma pelittää niin hyvin, kuin emäntä vain osaa!

Oli treenissä oikeasti todella hyviäkin pätkiä, sitä ei käy kieltäminen. Mutta vastaavasti myös niitä hermoja koettelevia hetkiä, kun ne aivot ovat jossain muualla kuin pitäisi. Ja kuulo. Sitä voi vielä käydä niin, että Noks tekee Ilolle seuraa ja menettää pallinsa jossain vaiheessa, jos ei järki ja keskittyminen takaisin löydy. Antaa nyt kuitenkin vielä muutaman kuukauden ainakin niitä pitää ja katsellaan sitten tilannetta uudestaan -jos tuo nuoruuden huuma olisi jo silloin suurimmalta osalta ohi. Toivottavasti!

Hienot irtautumiset oli kyllä Nokilta itsenäisesti putkelta hypyn kautta A-esteelle (suora linja), jäi emäntä tällöin kuin nalli kalliolle, mutta todella upeasti Noks otti A:n kontaktin ja jäi sinne odottamaan niin kauaksi aikaa, kunnes emäntä antoi luvan siitä lähteä. Hankala keppikulmakin putki leijeröiden onnistui lopulta varsin hienosti (kun se keskittyminen oli mukana) Oikeasti. Todella hyviä pätkiä oli treenissä, oppisi vain emäntä itse kunnolla tämän homman ja Noks löytäisi sen keskittymisen...

Ja olipa nimittäin ensimmäinen kerta se, että kun kouluttaja (Harri) istui korkealla pallilla kentän laidassa, Noks hyppäsi syliin Harrin jalkojen päälle seisomaan. Aikansa seisoi ja jatkoi matkaa...

(piirros radasta taas julkaistaan myöhemmin)