Eilen kävi eläinfys.terapeutti Gamin hoitamassa. Alussa katsottiin liikkeet käynnin, ravin ja laukankin suhteen. Pääsääntöisesti askelsi hyvin, välillä vain otti epäpuhtaan askeleen takajalallaan. Samalla tuli emännän kinttu testattua: hölkkää kärsii, mutta kunnon reipas juoksu jo tuntuu...

Poitsu oli kiitettävästi jumissa edelleen selästään ja takaosastaan, huolimatta emännän hieronnoista ja BoT-loimesta. Tosin hyvin kyllä poitsu on alkanut venyttelemään loimen ansiosta - ja ehkä hivenen myös emännän hieronnan. Pahemmin ei kipeälle vaikuttanut, tai Gami ei oikeasti ilmoita kipuaan, koska sai rauhassa el.fys.terapeutti työskennellä. Kitinää vain välillä kuului, mutta ei potkinut pahemmin jaloillaan, eikä kääntyillyt selälleen tms. Eläinfys.terapeutti ei huomannut lihaksissa mitään, joka tuon aiheuttaisi. Vasen takajalka oli kireänä, tosin sekin ihan ymmärrettävää, jos kerran ei oikealle jalalleen painoa seistessään pistä, mutta oikeassa jalassa ei ollut lihaksissa kipeätä kohtaa. Ylempänä, lonkan seudulla, oli havaittavissa kipeä kohta, mutta onko sitten nivelessä vai missä? Nyt on sitten lääkärille soiteltava ja puhuttava asiasta. Liekö sitten parempi nyt ottaa ja kuvata takaosa (ja selkä) uudestaan ja katsoa, onko sinne tullut kuitenkin nyt muutoksia niistä vanhoista Gamin haavereista ja nivel-lukoista?

Ilo keksi vihdoin ja viimein, että miten pääsee emännän sängylle! Sängyn alta pilkottavat mattorullat avittivat asiaa, ja niiden kautta napero punnersi itsensä sänkyyn. Hullulla oli halvat huvit, uskotteko? ;-) Pisti napero ranttaliksi sängyssä vihdoin sinne päästyään :-) Tosin Ilon ilo jäi lyhyeksi, kun emäntä oli ilkeä ja työnsi matot kokonaan sängyn alle...  Illalla emäntä ihmetteli, kun kuului tasainen jumpsutus makuuhuoneesta. Napero yritti sinnikkäästi lattialta suoraan hyppiä tasatahtia sänkyyn. Jumps! Jumps! Jumps! Ja täysin turhaa touhua, kun ei yllä, niin ei yllä... Kova on kyllä yritys.