Jäänyt nyt tämän blogin päivätys vähän retuperälle, mutta liekö tuosta nyt niin hirveästi haittaa?

Keskiviikkona 2pvä kävimme Gamin kanssa agin möllikisoissa vain yhden radan verran. Se oli meille riittävä. Emäntä halusi vain päästä koiruuden palkkaamaan yllättävissä tilanteissa ja yleensäkin kesken radan! Nykyäänhän on se palkka tullut vasta aivan lopussa, kun kisasuoritus on ollut ohi... Gami kulki möllikisoissa kivasti ja palkkaukset onnistuivat, joten tyytyväisiä oltiin

Seuraavana päivänä emäntä hieroi Gamin ja tutki jumipaikat. Niitä ei pahemmin ollut, jonkin verran takajalkojen reisilihakset vaikuttivat kireille, mutta muutoin oli kyllä ukko varsin hyvässä kunnossa! Reidetkin tuli hoidettua vetreiksi ja koiruus nautti olotilastaan nukkumalla koko hieronnan ajan. Toi koira osaa kyllä nauttia!

Perjantaina rentoutettiin selkälihaksia entisestään juoksulenkin muodossa  (koiran, ei emännän) . Kakarakoira jäi tällä kertaa yksin kotiin ja emäntä päätti pitkästä aikaa laittaa nauhoituksen päälle kuulostellakseen, että mitä sieltä sillä aikaa kuuluu? Kakarahan on välillä jäänyt haukkumaan, kun emäntä ja Gami ovat liikekannalle lähteneet. Tai sitten näköjään on harrastanut myös eteisen oven raapimista - liekö toiveena päästä siitä läpi??? Ei onneksi kovin selvät jäljet ole ovessa, mutta näkee kuitenkin, kun osaa katsoa  Tällä kertaa kakara oli ollut hiljaa. Asiaan kyllä avitti paljolti tyhjään maitopurkkiin laitettu makupala, jonka kimppuun kakara kyllä varsin ahneesti kävi kiinni, kun emäntä sen purnukan lattialle vippasi. Mieletöntä repimistä, ähinää ja puhinaa vain kuului nauhalta, kun kakara teki töitään. Mutta muutoin olikin sitten ollut todella hiljaa, hieno homma!

Lauantaina auton nokka alkoikin sitten iltapäivällä näyttämään kohti Jyväskylää ja kisoja. Jyväskylässä tuomarina oli täysin uusi tuttavuus molemmilla radoilla: Allan Mattsson, jonka radat olivat mielenkiintoisia - todellakin! Pientä kiemuraa, jossa esteet lähekkäin... Gamin vauhti, vaikka olikin ihan hyvä (ekalla radalla 3,36m/s, toisella 3,12m/s), ei vain riittänyt tällä kertaa ihanneaikoihin, joten yliaikaisia ratoja sieltä haettiin kera virheiden. Ekalla radalla loikittiin keinulta taas vaihteeksi sivuun, joten siitä kontaktivirhe. Toisella radalla keinu onnistuttiin ottamaan kunnolla, mutta sitten hypätä loiskautettiin puomin alastulo!

Kakarakin pääsi pitkästä aikaa taas moikkaamaan kasvattajiaan, kun he tulivat kisapaikalle kisoja katsomaan. Kakara sitten esittikin heille liki koko repertuaarinsa: sinkoili suuntaan sun toiseen muita koiria kohti minkä vain hihna antoi myöten. Jos ei sinkoillut, sitten loikki kohti taivasta hilluen ja yrittäen hihnaansa pyydystää. Ja kun sen hihnansa lopulta hampaisiinsa sai, näytti miten sitä kessullakin osaa olla taistelutahtoa! Hirvittävää ärinää ja purinaa ja mieletöntä kiskomista. Okei.. osasi se välillä olla nätisti neljälläkin jalalla, mutta tuskaa se heikäläiselle tuntui tuottavan tuo aloillaan olo. Muutoinkin joka kerta, kun kakara tuli autosta ulos, piti sen kovaan ääneen ilmoittaa maailmalle, että "NYT  MÄÄ SITTEN TULIN!!!" ja mieletön vetäminen ja kiskominen eteenpäin hihna pinkeenä... Jee, jee... Todella edustavaa...

Illaksi ja yöksi Tanjalle, jossa taas kakara esitti itsestään täysin uuden puolen. Yhdessä vaiheessa emäntä katsoi, että mitä se nyt oikein touhuu???  Siinä sitä sitten nätisti kinttua nostettiin vasten kirjahyllyä! Voi hyvä ihme sentään tuota kakaraa!  Onneksi kakaran kintun nosto on vain näyttävää, itse tuote valuu suoraan kohti lattiaa, ilman tyylikkäitä kaarteita tms, aiheuttamatta mitään "tuhoa" tai yleensäkään mitään merkkiä mihinkään (jep, jep, ei ne puutkaan ole kertaakaan saaneet kakaran merkkausta - ohi menee... ) Siinä sitten emäntä otti ja konahti kakaralle ja alkoi siivoamaan lattiaa... Kakara oli ilmeisesti hiukka hämmentynyt konahduksesta, kun jumittuikin joksikin aikaa pöydän alle, kun "ei tuo emäntä ole mulle ennen ääntään tuolleen käyttäny tai ärräpäitä noin pahasti ladellut". Noh, eipä kyllä kauaa jaksanut pöydän alla piilotella kutsun saatuaan, mutta eipä kyllä enää kinttuakaan tarjonnut nostettavaksi... Gamille oli tarjolla illalla jumppaa ja venyttelyä...

Sunnuntaina kisat jatkuivat Laukaalla hivenen vetissä merkeissä,kun sataa tuhruutti. Onneksi sekin meni pian ohi, joten kuivana sieltä kuitenkin selvittiin. Laukaan kisoissakin oli uusi tuomarituttavuus: Johanna Wüthrich. Hänelläkin oli mielenkiintoisia ratoja tarjottavanaan ja varsin mentäviä. Harmillisesti ei näihinkään ihanneaikoihin päästy, vaikka Gamillakin oli taas kivasti vauhtia (ekalla radalla etenemisnopeus Gamilla 3,17m/s ja toisella 2,86m/s) Ekalla radalla loikittiin taas vaihteeksi puomin alastulo ja heti perään tiukassa käännöksessä pudotettiin rima. Lisäksi hidasteltiin keinulla, mutta mentiin se nyt kuitenkin nätisti loppuun asti. Hyvä Gami! Toisella radalla tällä kertaa hidasteltiin puomilla ja tyypilliseen tapaan liki ryömittiin keinulla, mutta rata oli puhdas suorituksensa osalta (eli kontaktit onnistuivat!), mitä nyt vain yliaikaa hommattiin

Tänään käväisimme koko konkkaronkan kanssa tekemässä kevyt hölkkälenkki metsässä polkuja pitkin. Rentouttavaa ja virkistävää. Loppuilta otettiin rauhallisesti leväten ja jopa kakarakin malttoi! Liekö viikonlopun hillumiset vieneet sitten voimat siitäkin... Ei voi uskoa!

Emännän niska ei sitten Iisalmen kisojen toilailuista ole palautunut entiselleen, vaikka kaikki muut siellä tulleet vammat ovatkin jo parantuneet. Niskassa edelleen kireyttä, kipukohtia ja jomotusta aina välillä, joten tiedossa on fysioterapiaa... Eiköhän se sitten sen avulla kuntoon tule, uskomme niin. Ja emäntä on oppinut katsomaan taas eteensä kisoissa!