...ainakin toiveikkaina ollaan! :)

Aamulla Ilo tuli jo ravaten hakemaan emäntää sängystä, jotta pääsee takapihalle pissalle. Ei pitkää matkaa ravannut, mutta kuitenkin. Häntäkin vippasee jo vähän useammin. Puolilta päivin emäntä leikkasi koiruuksien kynnet ja silloin perinteisesti on palkka saatu pienen keksin muodossa. Yllätys oli melkoinen, kun Ilo söi sen pienoisen keksin! Ja toisenkin! :-o  Kolmanneksi emäntä antoi vähän isomman keksin, mutta siitä vain pieni palanen puraistiin ja syötiin, loput jäi muille... Mutta tähän asti ei ole mikään kelvannut mitä on tarjottu, joten tämä tuntui jo pienelle riemuvoitolle :) Muutoin ruoka ei kyllä edelleenkään kelpaa, joten ruiskulla on jatkettava ruuan antamista. Vettä edelleenkin juo normaaliin tapaan, hyvä!

Muutoinkaan Ilo ei enää niin kauaa seiso sahapukkiasennossa ja pää riipuksissa kuin aikaisemmin. Häntä on mennyt jo selän päälle ja korvat nousevat jo pystyyn. Katsoo maailmaa kirkkailla avonaisilla silmillä. Ilmekin alkaa välillä olemaan jo Ilon oma ilomainen ilme :)

Edistymisestä varmaan jo kertoo sekin, että kun emäntä tarjosi kahdelle muulle koiruudelle puruluut, halusi Ilokin omansa! Otti sen suuhun ja kantoi muualle. Ei kyllä puruluuta syönyt, mutta piti kyllä huolen, että muutkaan eivät sitä saa... Vahti sitä aikansa ja lopulta, kun uni voitti, nukkui puruluunsa päällä. :-p

Toivotaan, että jatkuu samalla mallilla, eikä mitään takapakkia tule...