Pitkästä aikaa edes jotain tehtiin ja tälläkin kertaa sisätiloissa. Gamin kanssa ihan vain hivenen, kun kerran toipilaana on ja vaikka koiruudella olisi ollut innokkuutta vaikka muille jakaa. Tosin innokkuus muuttui epävarmuudeksi siinä vaiheessa, kun napero alkoi takapihalla tekemisen puutteessa ilmoittelemaan itsestään...

Gamin kanssa muistuteltiin ihan ruohonjuuritasolta eteentuloa ja tiiviyttä. liukas lattia vei taas omat veronsa, mutta kylppärin maton päällä jo onnistui paremmin :-) Kylppärin maton päällä otettiin myös kaket, jossa kaikki siirtymiset onnistuivat paremmin kuin hyvin! :-O Jopa uusimmissa (m-s-m ja i- s-i) siirtymisissä ei tapahtunut liikkumista, vaikka nyt tällä kertaa metrin päästä otimmekin. Liikkeestä istumista ei Gami tällä kertaa ymmärtänyt. "Istu"-sana oli heikäläiselle nyt aivan outo... Pitkään piti muistutella mieleen, että mitä juuri se sana tarkoitti... Tunnaria kahdella kapulalla, joista puhdas taas heitettiin ensin ja sen jälkeen vasta hajustettu. Puolen metrin päähän toisistaan menivät, mutta kunnolla toi sen oikean, vaikka vilkuilikin myös väärää. Ja metallikapulaa oli tarkoitus pitää myöskin suussa, mutta se nyt sitten otti ja unohtui...

Kakarakin joutui töihin ja vastaavasti Gami siksi aikaa takapihalle siankorvan seuraksi. Ensin testi Ilolle: Ilo pyrki ulos Gamin kaveriksi nakottamalla takaoven takana, emäntä itse keittiössä... NAKS! ja kakara saapui vauhdilla keittiöön hakemaan makupalaa! =D Hyvin on siis todellakin oppinut naksun. Naksuttiminen avulla harjoiteltiin istumista, joka sujui hyvin. Vain pari kertaa 5 x 3 sarjan aikana ei takamus mennytkään sinne minne piti. Maahanmeno onnistui joka kerta, mutta tässäkin parilla kertaa hivenen viiveellä. Suunta oli kyllä oikea. Vierelläolo (eli perusasento) meni tällä kertaa ilman Ilon höseltämistä ja kakara malttoi peräti istua siinä vieressä. Seuraamista harjoiteltiin ihan vain metrin pätkissä, tiiviisti palkaten ja makupala tiukasti nenässä kiinni. Pyrkimys vielä oli, että kakara olisi ilman loikkimista. Yllättävän hyvin meni näin ensimmäiseksi kerraksi. Jos käsi erehtyi nousemaan nenän edestä pois, oli Ilokin käden perässä loikkimassa... Pidämme siis käden todellakin paikoillaan ;-) Kontaktin ottoa jossa samalla tuli vielä vahvistettua naksua. Pyrkimys oli, että kakara vilkaisee silmiin ennen kuin naksahtaa ja makupala tulee suuhun. Ok. Loppuvaiheessa alkoi jo ymmärtämään homman nimen ilman, että tarvitsi avittaa nimeä sanomalla.

Saivat pojat keskenään pitkästä aikaa telmiäkin takapihalla vähän aikaa. Leikkiä kyllä riittäisi heillä, mutta emäntä on niin törkeä, että kutsuu koiruudet sisälle, jos liiaksi tuntuvat riehuvan. Antaa nyt kuitenkin Gamin ihan rauhassa toipua ja saada lääkekuurinsa loppuun. Ilkeä emäntä! ;-)