Jälkijunassa tulee todellakin päivitykset, mutta...

Viime viikon torstaina Gamin agitreenit olivat nopeasti ohi. Koska oli edellisenä viikonloppuna ollut kisat ja tulevana viikonloppuna olisi kisat, päätti emäntä, että treeneistä ei tehdä pitkiä. Ja ei tehtykään. Heti treenivuoron alussa emäntä otti Gamin kanssa muutaman kerran vauhtiympyrää, jossa oli puomi - hyppy - keinu - pujottelu - suora putki ja jatkui taas puomille. Tarkoituksena vain saada Gamilla aikaiseksi vauhdikas eteneminen sekä vauhdikkaat kontaktit ongelmaesteillä. Tavoitteen saavutettuamme, kiitos ja treenien lopetus  Gamille jäi treenistä iloinen mieli (kuten myös emännälle) ja into päälle. Emme alkaneet sitä siis tappamaan treenien jauhamisella. Loppuajan treeniajasta emäntä kävi koirien kanssa (kakarakin siis mukana) lenkillä Sorsasalon asfalttiteitä tallaamassa sekä harjasi kakaran perusteellisesti auton luona.

Viikonloppuna jatkoimme kisailua Gamin kanssa, nyt suuntana Varkaus. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, joka sujui suht sujuvasti Gamin kanssa, mutta harmillisesti hivenen tuli yliaikaa. Uskottava se on, että nykyään tuomareiden ihanneajat suosivat   t o d e l l a   nopeita koirakoita (lue: bortsut, belggarit yms), joihin ei sitten tuollaisella ns. tavan tallaajalla pääse, vaikka tällä kertaa Gamilla kuitenkin oli ihan kiitettävästi vauhtia (3,49m/s). Turhauttavaa tuo oikeasti alkaa jo olemaan...  Toinen rata ja toinen tuomari, nyt vuorossa agilityrata. Rata tyssäsi heti alkuunsa putken väärään päähän, kun emäntä ei malttanut puomin jälkeen jäädä kunnolla odottamaan koiraa matkaansa, vaan käskytti sen putkeen katsomatta tarkemmin missä kohdin koiruus oli tulossa? Ja sinnehän se meni: putken väärään päähän ts. siihen päähän , joka käskyn tullessa oli lähempänä  Siitäs sai emäntä! Mitäs oli tuollainen hätähousu! Rata saatiin suoritettua loppuun ja välillä se sujui varsin mallikkaasti, mutta viimeisillä esteillä taas tuli emännälle kämmi ja koiruus hyppäsi yhden hypyn väärin päin, joten viimeistään siellä olisi se hylky sitten tullut, jos sinne asti oltaisiin selvitty

Varkaudessa ei oikein tiennyt, että sataako vaiko paistaa? Onneksi emäntä oli reissuun lähtiessään varannut sadevaatteitakin mukaansa, niitä tarvittiinkin ehkä jonkun 10 min ajan... Eli kuitenkin ihan hyvällä kelillä saatiin kisat kisata. Ja kakarakin oli reissussa mukana, joten hyvin ehdittiin kunnon lenkkiä tehdä kisojen välissä ja odotellessa omaa vuoroamme (mm. maksikoirakoita oli 50). Kiva päivä kyllä kaikkinensa ja kakarakin sai taas uuden lelun itselleen, kun emäntä osti siellä punotun rinkulavetolelun.