Emäntä oli aikoja sitten varannut ajan osteopaatille, mutta siinä vaiheessa ei vielä tiennyt kummanko vie hoidettavaksi? (miten tuntuu, että tämän saman olisi kuullut joskus aiemminkin???) Loppujen lopuksi se oli Noks, vaikka juuri kolme viikkoa sitten viimeksi osteopaatilla kävikin... MUTTA (aina tämä "mutta"...) Viime hoitokerran jälkeen Noks onnistui taas treeneissä liukastumaan, kun ulkona oli satanut ja töppöset olivat märät. MUTTA tässä muutama päivä sitten heikäläinen vähän törttöili metsässä... Polun yli meni kaksi suht pientä kaatunutta puun runkoa rinnakkain noin 30-40 sentin korkeudella maasta. Noks käveli/räpelsi niiden yli, koska samalla piti jonnekin metsän siimeksiin tuijotella ja keskittyminen meni siihen. Eihän siinä mitään, runkojen yli kyllä pääsi, mutta heti niiden takana olikin isompi kivi maassa, joka oli tavallaan pystyasennossa oleva kolmio ja kun Noks räpelsi etujalkoinensa sen kiven päälle, liuskahti molemmat etujalat kiven molemmin puolin. Töks rintakehään... Pienoinen "UH!" kuului, mutta mitään muuta ei. Joten nämä kaksi asiaa ratkaisivat sen, että Noks menee hoidettavaksi, jotta se todellakin olisi kunnossa SM-kisoissa. Piste. Gami joutuu taas odottamaan omaa vuoroaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen...
Käytiin nyt meille täysin uudella osteopaatilla, eläinosteopaatti EDO Mari Vidgrenillä, joka hoiti koiria ACEn tiloissa Koirakeskus METKAssa. Emäntä voi ihan rehellisesti sanoa, että välillä katseli hölmistyneenä heikäläisen touhuja. Tosin Mari totesikin, että jokaisella osteopaatilla on omat tapansa ja se on ihan ok. Lisäksi hän on saanut oppinsa ulkomailla opiskelemalla suoraan eläinosteopaatiksi, ei ensin ihmisosteopaatiksi, kuten Suomessa on kuulemma tapana. Koskaan ennen ei emännän koirilta ole tutkittu myös leukoja! Saati häntää! Ja emäntä on kuitenkin monella osteopaatilla koiriaan käyttänyt liki kymmenen vuoden ajan. Noks antoi hoitaa itsensä hyvin, vaikka välillä heikäkin oli vähän ihmeissään, mutta vaikutti kuitenkin varsin tyytyväiseltä. Oikean puolen lonkan seudulla oli tiukkuutta (liukastumisesta), mutta myös rintakehässä oli tiukkuutta, ilmeisesti juurikin tuosta kivi-episodista. Muutoin Noks sai kehuja vetreydestään ja lihaksistaan.Oli kyllä sen verran mielenkiintoinen ja hyvä tuttavuus tämä osteopaatti, että emäntä vie kyllä uudestaankin koiruuksia hänen hoitoon. Sopivasti vuorottelisi Johannan ja Marin kesken? Kun ei kuitenkaan yleensä saa molempia koiria yhtäaikaa hoidettavaksi... Ja emännällä ei ole mitään mahdollisuutta lähteä ns kauemmaksi kalaan ts pääkaupunkiseudulle varta vasten koiria hoidattamaan, vaan pyrkii aina käyttämään hyväkseen tilaisuudet, kun osteopaatit ovat Kuopion seudulla.