Nyt vihdoinkin on vähän lauhempaa, joten ei tarvitse emännänkään enää tumpata itseensä niin paljoa vaatetta päälle, kuin mitä -30 asteen pakkaseen... Tuntui, että Nokikin sieti paremmin näitä pakkasia uimisen jälkeen! Outoa, mutta totta. Tosiasiassa taisi koiruus jo tuolloin tottua pakkasiin...  Emäntä kyllä laittoi vielä yli -25 asteen pakkaselle Nokille takin niskaan lenkille, mutta juuri tehdyt tossut jätettiin tylysti kotiin. Lenkkien pituus oli yleensä noin 20-40min, riippuen siitä miten emäntä itse halusi ja millainen viima ulkona oli. Tietty metsässä puiden suojassa ei viimaa tuntenut, mutta kuljepas sitten peltoaukeiden ohi....
Huvittavaa oli huomata, että ensimmäisen kerran koko kovan pakkasjakson aikana, Gami nosti peräti kerran tai kaksi omia töppösiään lenkin aikana vasta, kun pakkanen tosiaan läheni kolmeakymmentä! Ja silloinkin vain peltoaukeiden luona. Ei yhtään aikaisemmin! Eikä tuolloinkaan ollut mitenkään palelevan oloinen, vain vähän jalkojaan nosteli. Muutoinkin tuntui, että heikäläinen olisi mielellään ollut takapihalla, mutta emäntä tylysti käskytti sisään....

Jotta edes jonkin verran koiruuksilta sai energiaa purettua, emäntä teki niiden kanssa doboilua, mutta pelkästään vain tasapainotyynyillä. Emäntä haluaa, että Gami todellakin oppii laittamaan ne takajalkansa tyynylle. Näköjään töitä teettää, koska heikäläinen ei todellakaan halua niin tehdä. Vain yhden kerrallaan... Olkoonkin sitten vaikka etujalat toisella tyynyllä, mutta ei vain molemmat takajalat löydy toiselle tyynylle... Mutta harjoitusta jatketaan!
Nokin kanssa ei nyt mitään ongelmia siinäkään suhteessa ole. Heikäläinen nopeasti hoksasi mitä emäntä naksutteli ja kun toisen tyynyn otti mukaan, löytyi etujalatkin todella nopeasti sen tyynyn päälle. Lisäksi emäntä pyysi välillä Nokia istumaan tyynyllä "kurre"-asennossa, jotta ei nyt ihan liian helpolla koiruus pääse.

Myös yhtä uutta temppua on emäntä koiruuksille opettanut. Sukan pois ottamista jalasta! Tämä on vielä vaiheessa, mutta molemmat kyllä sen jo jollain tapaa osaavat.

Tämän viikon agitreenitkin jätettiin tylysti keskiviikkona väliin. Ei muutoin, mutta emäntää ei huvittanut noin -26 asteen pakkasessa juoksuttaa koiraa lämpimäksi ennen treenejä, kun tuossa pakkasessa se tuntuu jo omissakin keuhkoissa... Hallihan olisi ollut lämmin, mutta siellä ei vain mahdu koiruutta lämmittelemään riittävästi.

Mutta sanommepa vain, että onpa aivan mahtavaa päästä eilisestä lähtien todellakin pitkille metsälenkeille! Ei tunti riitä lenkin pituudeksi... Koirat ja emäntä nauttii!