Se tiesi taas vaihteeksi Nokin kanssa lääkärireissua lauantaina 28 pvä.... Perjantaina illemmalla emäntä pisti merkille, että koiruus aloitti uudestaan silmän siristelyn ja silmä näytti vuotavan vettä. Lauantaina aamupäivällä silmä oli välillä kokonaan tiukasti kiinni ja aivan selvästi huomasi, että se häiritsi Nokia todella paljon! Lisäksi emäntä huomasi valon osuessa silmään sopivasta suunnasta, että sarveiskalvossa näytti olevan jotain jälkiä... Tarkempi tiirailu silmään osoitti myös sen, että itsestään sulava tikki oli tullut taas esille ja törötti silmään. Kertaalleenhan se jo lyhennettiin... Joten soittoa eläinlääkärille ja sinne heti iltapäivän puolella. Odottavan aika tuntui  pitkälle varsinkin, kun huomasi, että Noks kärsi silmänsä kanssa...

Silmä lauantaina aamupäivällä. Hyvin näkyy tikki vilkkuluomen kohdalla.

Lääkärille päästyämme tikkiä ensin lyhennettiin, mutta lääkäri totesi ettei se riitä. Joten se oli otettava kokonaan pois. Ja taas tämä tehtiin ilman rauhoitusta! Tällä kertaa toimenpide tuntui Nokista vähän inhottavalta, koska inahti pari kertaa, mutta muutoin pysyi nätisti aloillaan nojaten kyljellään emäntää vasten pää emännän polvella (lattialla). Antoi myös todella hyvin puhdistaa ja hoitaa silmän toimenpiteen jälkeen, joten ei tainnut ainakaan pahaa kammoa jäädä? Myöskin namit maistuivat hyvin. Varmastikin nyt luomi on ollut arempi, kun siitä on juuri toissapäivänä leikattu kuolio pois, joten ei ihme olekaan, jos tuntui...  Kun tikki oli saatu pois ja silmä puhdistettua, katsottiin väriaineen avulla sarveiskalvon tila. Ja kyllä. Emäntä oli nähnyt oikein. Sarveiskalvoon oli tullut vamma. Joten lääkehoitoa (tippoja) silmään jatketaan edelleen, mutta lisäksi laitetaan nyt myös silmään kosteuttavaa geeliä. Ja muutaman päivän ajan saa koiruus kipulääkettä.

Tuo tikkihän on ollut alkujaan ihan kunnolla tuolla luomen sisällä näkymättömissä, mutta kun pikkuhiljaa on kuoliota tippunut pois ja turvotus luomesta laskenut, on tikki tullut pintaan. Paikoillaanhan se oli, mutta kun muut hävisivät ympäriltä...

Kun emäntä oli lähdössä eläinlääkäriasemalta pois, toivotti jo hoitaja, että "Toivottavasti ei enää nähdä!" Samaa toivoo kieltämättä emäntäkin. Korkeintaan enää jälkitarkastuksessa käydään noin viikon kuluttua, mutta toivottavasti ei todellakaan enää muutoin tarvitse mennä, vaan silmä todellakin alkaisi parantumaan! Onhan sitä tullut tuolla nyt jo käytyä ihan riittämiin... Oliko tämä jo 8.kerta??? (2,5 viikon sisään)

Eilen silmä näytti jo paljon paremmalta! Välillä vielä siristeli Noks silmäänsä, mutta muutoin näytti jo katselevan maailmaa taas suurin, kirkkain silmin. Vähän alaluomi vielä punotti, mutta ei enää vuotanut ja vilkkuluomikin näytti jo pysyvän enemmän omalla paikallaan. Emäntä ei vain uskalla enää iloita ennen aikojaan silmän paranemista, koska aina se menee pieleen ja takapakkia tulee. Iloitsee sitten, kun se todellakin todetaan lääkärillä terveeksi!

Mutta on tuo Noks kyllä aivan mahtava tyyppi hoitaa. Niin fiksu ja luottavainen koiruus. Ja kauluri ei todellakaan käännä hiekäläisen maailmaa nurin niskoin, vaan sitä eletään ja toimitaan ihan entiseen tapaan. Ja jos ei joskus saa itseään rapsutettua juuri oikeasta kohdasta, sitä varten näyttää olevan emäntä, joka avittaa.

Eilen pääsi Noks vähäksi aikaa riehumaan pallon kanssa takapihalla ilman kauluria ja voi vain todeta, että heikä nautti! Miten pitkään lie olisi pallon kanssa jaksanut juosta ellei emäntä olisi palloa pois ottanut... ?

Heitä, heitä!

Onnellinen pikku koiruus <3

Ja Gamikin oli pallon perässä omalla vuorollaan