Kakaran agitreenit oli eilen ja tällä kerralla taisi kakrun aivot unohtua kotia. Tosin suurin syypää tähän taisi olla se, että suoraan emännän isän synttäreiltä paineltiin kentälle ja lämmittelyn yhteydessä tuli kakaran kanssa riehuttua lelun kanssa... Ensimmäinen ratatreeni meni tyyliin "sinkoilua sinne tänne, minne vain kirsu näyttää"  Emäntä huomasi olevansa "hivenen" jälkijunassa kaikessa, eikä emännänkään aivot tuntuneet toimivan niin kuin olisi pitänyt. Radalla oli edustettuna kaikki muut esteet, paitsi muuri. Kakara räksytti koko ajan emännälle, jos hivenenkin taukoa tuli treeniin emännän kuunnellessa ohjeita tai korjatessa virhettä, radalla kunnolla mennessään ei sitten enää ehtinyt...

Seuraavaan treeniin oli kakaran aivot (ja keskittyminen) löytyneet takaisin, samoin myös emäntä sai itsensä skarpattua hivenen paremmin. Tosin lievää jurppimista oli emännällä ilmassa jo heti kentälle menon yhteydessä ensimmäisessä treenissä  ja kakaran sinkoilut vain pahensivat sitä. (on se piru, ettei saa rauhassa sitä rataantutustumista tehdä, kun jo ollaan niskaan tulossa! Jos edes sen kaksi kertaa ehtisi kiertää radan läpi, niin hyvä olisi...varsinkin, kun ensimmäinen kierros kuljetaan kouluttajan perässä! ) Toisessakin treenissä kakara sinkoili, tällä kertaa vain kontaktien makupala-alustoja tarkistamaan (jo tyhjinä), kun se pirulainen tajusi emännän niihin laittaneen ensimmäisellä kerralla makupalat. Myöhemmin kouluttaja laittoi makupalat, mutta kakaralla osaa olla hyvä muisti...

Pöytä oli tällä kertaa treeneissä radalla mukana ja kakara suoritti sitä maksikorkeudessa. Ensimmäisellä kerralla siihen mentiin hivenen varovaisemmin emännän niin päättäessä, mutta muut kerrat mentiin vauhdilla. Ja hyvinhän tuo sinne sinkoili ja hyvin pysyi - huolimatta siitä, että yhdessä vaiheessa meinasi koko pöytä kipata... keikahti, mutta palautui pikaisesti takaisin oikeaan asentoon, mutta kakara ei moisesta mitään välittänyt, vaan tuntui pikemminkin laittaneen liimat töppösiinsä.  Pujottelu meni molemmin puolin varsin kivasti, jollei emäntä itse alkanut siinä kiirehtimään. Kyllä se kakara osaa itsekin siinä vauhtia pitää, ilman sotkemista... ja hyvinhän tuo tälläkin kertaa itsenäisesti haki sisään. Keinulla, puomilla ja A-esteellä oli makupala-alustat, joten jarrutkin niihin kontakteille löytyi. Hypyt olivat 40 cm:ssä ja rengas matalalla. Pituuden emäntä laittoi hivenen pidemmäksi, mutta ei tuottanut ongelmia.  Pussiin singottiin sisään, kuten luonnollisesti putkiinkin   Treenissä oli tarkoitus saada koiralle mahdollisimman lyhyet käännökset, mutta liekö ne nyt joka kohdassa onnistuivat... ? Ei ainakaan silloin, kun kakara karkaili omille teilleen tai sinne makupala-alustoille.

Tauolla odottaessamme omaa vuoroamme, emäntä kertaili vielä pöytää, josta lähetys pujottelulle (suoraan sivulta) ja siitä putkeen. Hyvin tuo pujotteluun meni 90 asteen kulmastakin, kun vain emäntä oli merkannut oikean välin ja näytti suunnan eteenpäin. Putkesta takaisin pujottelulle tuotti välillä ongelmia, kun kakara olikin sinkoilemassa pöydälle   (kun siellä sai niitä makupaloja...) Muutaman kerran myös kertausta puomilla pysähdyksen kera.

Lyhyenä ohjattuna treeninä oli sylikäännös, jota emäntä ei todellakaan ole muistanut enää kakaran kanssa harjoitella! Eli se meni alkuun miten meni, mutta onneksi parani loppua kohden, kun emäntäkin tajusi, että miten se kannattaa tehdä...

Emäntä yritti myöskin hivenen tottistreeniä tehdä kentän laidalla, kun luppoaikaa tuli (ts. oman vuoron odottelua). Paikallaolotreeniä jonkin verran, joka sujui hyvin. Aika tosin ei ollut kovin kummoinen, ehkä puolisen minuuttia, mutta eihän sitä heti 2 min äkkiseltään pidetäkään. Liikkeestä maahanmenoa myöskin yritettiin, mutta tässä vaiheessa tuntui kakaran keskittyminen olevan vielä aivan jossain muualla, joten se tavallaan meni hivenen penkin alle... Liian kiihtynyt mieliala?  Perusasentoakin hivenen kertailtiin, johon kakara sentään malttoi tulla, mutta istuen toisella kankullaan!  Seuraaminen onnistui suht pitkän kaavan mukaan aikaisempaan verrattuna, mutta palkkauskin oli tiheää.  Noh, eteenpäinhän taas nämäkin treenit kakaraa edes jonkin verran vei, vaikka keskittyminen olikin välillä hakusessa...