Emäntä vietti lauantai-päivän Jyväskylän Killerillä V75 -raveissa ja pääsi samalla todistamaan, kuinka kuski kiipeää kesken ajon kärryiltä hevosen selkään! Syykin tähän oli: ohja oli katkennut, eikä hevonen enää hallinnassa... Aivan hurjan näköistä touhua! Ja varsin ihaltavaa! Jäisi monelta tuo temppu tekemättä, ei mikään helppo ja vaaraton homma...

Emännän Jyväskylässä olon aikana olivat molemmat koiruudet hoidossa. Ilo riehui Vilma-cairnin (4 kk) kanssa ja pitivät melskettä ja vilinää talossa sekä puutarhassa. Gami asettui nukkumaan Minin (11 v?) kanssa makkariin ja piti siellä sitten hammasrivistön kanssa jöötä, kun talon emännän vieras olisi halunnut tervehtiä paremmin. Ei ollut vieraalla asiaa Gamin luo... Yllättävää tuollainen Gamilta! Sen vielä ymmärtää, että kotiaan puolustaa hammasrivistön voimalla, mutta vieraissa? Ilmeisesti tunsi sitten olonsa epävarmaksi vieraassa paikassa, vaikka talon emäntä ja koirat olivatkin tuttuja.

Eilen, eli sunnuntaina, pääsivät sitten koiratkin reissuun matkaan ja taas nokka kohti Jyväskylää. Tällä kertaa vuorossa oli Gamin agilitykilpailut puolen vuoden tauon jälkeen. Tarkoitus oli testata Gamin jalan kuntoa ja mitä se yleensäkin tykkää pitkästä aikaa agista? Kahdesta kisasta päivän saldoksi tuli 2 x hylätty... Ensimmäisellä radalla Gami ei liikkunut, vaan hissuteli taas perässä ja eksyi väärään päähän putkea radan puolivälissä. Emäntä jo arveli, että kinttu on Gamilla kipeä. Kysyttyään monelta eri ihmiseltä mielipidettä Gamin hyppäämisestä, emäntä uskaltautui osallistumaan myös toiseen kisaan. Gami ei siis arponut hyppyjä ollenkaan, mutta oli vain epävarma. 

Toinen kisa meni alusta lähtien jo reippaammin, mutta taas puolessa välissä rataa oli ohjautumassa väärälle esteelle ja emäntä teki korjausliikkeen.... Meinasi vauhti hiipua, joten pyrittiin vain mahdollisimman nopeasti pääsemään radalta pois. Räpiköiden esteiden kautta suorinta tietä pois... hidastelematta. Videolta katsottuna tarkemmin tapahtumia positiivista tässä radassa oli se, että Gamilla häntä heilui, kun lähtöön mentiin ja sen liike oli suht vauhdikasta ja sujuvaa. Hyppääminenkin näytti hyvälle, eikä todellakaan arponut hyppäämistä. Emäntä pysyi liki rinnalla, joten ei iskenyt epävarmuutta koiruuteen, mutta se korjausliike... sitä EI SAA TEHDÄ!!! Gami ei kestä korjausta ja sen jälkeen uhkaa hidastelu.

Nyt vasta emäntä tajusi senkin, että ensimmäisellä radalla hän teki korjausliikkeen jo heti alussa kolmannella esteellä (putkella), kun itse oli ohjaamassa koiruutta väärään päähän putkea. Ja toisenkin mokan teki tämän radan aikana: vedätti liian kaukaa. Sitäkään ei Gami kestä, että liian kauaksi menee, jolloin Gami joutuu yksin suoriutumaan radasta.

Eli muistiin emännälle, taottava kunnolla päähän:

• ohjaa kunnolla koiraa, jottei tarvitse korjailla!
• jos virhe kaikesta huolimatta tulee, sitä ei saa näyttää Gamille
• elä vedätä! Kulje rinnalla, jottei jää yksin
• muista kehua, kehua, kehua ja vielä kerran kehua radankin aikana!
• yleensäkin Gami pitää tsempata kunnolla ennen radalle lähtöä!

 Ja jos jostain syystä emäntä ei noita muistisääntöjä jatkossa kisoissa muista, saa tulla potkaisemaan persuuksille!

Tänään kotiuduttiin vasta reissun päältä. Yökyliin mentiin Tanjan ja Muusa-kelpien luokse. Iloa tuntui jännittävän vieraassa paikassa yöpyminen, kun yöllä kuului kiivasta läähätystä. Ei ollut kakaralla kuitenkaan hätä ulos... Lenkillä ollessa koiruuksilla oli kivaa! Varsinkin hiekkakentällä koko lauma pisteli onnessaan menemään, kuten alla olevat kuvat kertovat:

Jostain syystä täällä on kotosalla nyt kaksi väsähtänyttä koiruutta... Tietty lisää jännistystä elämään, varsinkin Ilolle, aiheutti se, kun käväisimme Jyväskylästä tullessamme kaupungilla tekemässä kävelylenkin. Emännän työpaikkaan suunnistimme kakaraa näyttämään ja samalla kuulostelimme ja katselimme kaupungin vilinää. Hienosti meni. Ainoastaan Tuomiokirkon portaat alaspäin mennessä meinasivat pistää Ilolle alkuun jarrut päälle, mutta nätisti - tai vähemmän nätisti - tultiin nekin alas.