Poikkeaa nyt paljon meidän normaalista bloggauksesta, mutta pistetään nyt vähän ns. urpatusta tulemaan, kun tavallaan tämäkin kuuluu sarjaan ” elämää ja ottamuksia monin maustein...” 

Meitä koiranomistajia on monenlaisia ja omistajien käyttäytymisissä on yhtä paljon eroavaisuuksia kuin mitä tallaajia tuolla yleisillä teillä. Joukkoon kuuluu ikävä kyllä siis myös koiranomistajia/-ulkoiluttajia, jotka tuijottavat vain omaan napaansa, se on heidän maailmansa ja kaikki muu on heille aivan turhanpäiväistä ja läpinäkyvää. Muita ei ole olemassa. He vain. He yksin tuntuvat omistavan tämän maailman ja kaikki yleiset jalkakäytävät ym. Koira saa vääntää rieskat ihan minne vain – sitä vain katsellaan siinä vaiheessa taivaille pilviä tähyillen, jottei vahingossakaan olevinaan huomasi, että se koira vääntää niitä rieskoja. Tuli ne rieskat sitten vaikka keskelle jalkakäytävää, niin siihen ne jäävät. Selkä ei taivu niin paljoa koiran omalla ihmisellä, että ne sieltä poimittaisiin pussiin ja laitettaisiin pönttöön. Tai edes heitettäisiin kunnolla jorpakkoon… Näin keväällä kaikki nuo tulevat niin hyvin ilmi, että oikein suututtaa!   Koira kyllä luonnostaan haluaisi käydä ne rieskat tekemässä jonnekin syrjemmälle, suojaisempaan paikkaan, mutta hihna on mahdollisesti niin kireällä, ettei se ole mahdollista. Tai pahimmassa tapauksessa koira joutuu vääntämään rieskansa samalla, kun sen oma ihminen kävelee vain eteenpäin vetäen koiraa perässään, vaivautumatta katsomaan taakseen, että onko tarvetta päästää koira tarpeilleen.

Nämä omaan napaansa tuijottavat tyypit yleensä myös pitävät koiriaan irti, mikäli se heillä yleensä on mahdollista. Tyypeillä tuntuu olevan tarve näyttää muille, että ”Mäpä voin pitää koiraani irti, eiks se oo vähän hienoo?!” Jep. Ei kunnioitusta muita tiellä kulkijoita kohtaan. Koira on irti ja pysyy. Vastaantulevat lenkkeilijät joutuvat kiertämään koiran, kun tämä soffachampioni tai muu herrantuuteli lönkyttää menemään omaa tietään keskellä jalkakäytävää. Omistaja/ulkoiluttaja ei edes kutsu koiraa luokseen.  Mahdollisesti, jos vastaan tulee heille tuntematon suurikokoinen koira ulkoiluttajansa kanssa, niin silloin ehkä koira joutuu kytketyksi (varsinkin jos se heidän oma koira on pieni kirppu), mutta yleensä kyllä irti saa olla ja koira syöksyä vastaantulijoiden luokse. Takana tulevat koiranulkoiluttajat ovat sitten heille taas asia erikseen. Koira on ja pysyy edelleen irti. Koira parhaimmillaan syöksyilee kohti takana tulijoita räksyttäen samalla, kun omistaja kävelee reipasta vauhtia eteenpäin vilkaisematta edes taakseen. Kyllä se koira perästä tulee – joskus. Takana tulevat joutuvat itse arvioimaan tilannetta ja mahdollisesti pysähtelemään/hidastelemaan, jottei se irti oleva koira sentään ihan ns. iholle tulisi. Mistä se irti olevan koiran omistaja voi tietää, että mitä mieltä takana tuleva koira on heidän räksyttäjästään? Tai sen koiran omistaja? Vahinko ei tule kello kaulassa… Kaikki meistä eivät halua ketään vierasta pikkuräksyttäjää oman koiransa luokse! Välttämättä se takana/vastaan tuleva koira ei ole siitä sosiaalisimmasta päästä, varsinkaan räksyttäjiä kohtaan, jotka vauhdilla syöksyvät kohti… Oikeasti, se on vain yleensäkin kohteliasta kysyä, että saako koirat tutustua keskenään vai ei? Eikä suinkaan muutoinkaan – oli koira hihnassa tai ei – päästää koiraansa kysymättä luokse. Se on sitä muiden huomioon ottamista, joka tuntuu olevan joillekin todella vaikeata… Sillä toisella koiran ulkoiluttajalla voi olla parhaillaan koulutus menossa. He voivat vaikkapa opetella sitä kaunista ohitustilannetta, jonka tämä räksy sitten ottaa ja pilaa totaalisesti. Tai he eivät vain yksinkertaisesti halua, syystä tai toisesta, ketään vierasta sillä hetkellä häiritsemään omaa kulkuaan…

Ja kaiken huipuksi: jos tällaiselle omaan napaansa tuijottavalle ihmiselle huomattaa, että voisi ottaa koiransa kiinni tai olisi päästämättä sitä luokse, niin hän ottaa ja vetää todella isot herneet nenäänsä...

Että tälleen tällä kertaa... Urpatus ottaa ja päättyy nyt

Mutta onneksi on olemassa myös niitä koiranomistajia, jotka osaavat ottaa muutkin kulkijat huomioon ja osaavat kysyä lupaa, jos haluavat päästää oman koiransa tutustumaan. Kiitos heille siitä!