Kakaran kanssa käytiin Pieksämäellä Agricolan päivää juhlimassa Kakaran ratasuoritusten jälkeen ei kyllä tullut pahemmin juhlan tuntua, pikemminkin ensimmäisellä radalla tuli emännälle lievä ärsytys... Toisella radalla onneksi muuttuikin jo niin, että oli jo naurussa pitelemistä, mutta juhlimaan ei päästy Ratojen lisäksi vielä tuomariepisodi (samaa sarjaa Jyväskylän kisojen kanssa), niin hyvin meni! Voi hyvää päivää... *huoks*

Ensimmäisellä agiradalla kakara toimi todella hyvin aina neljänneksi viimeiselle esteelle, puomille, asti. Siihen asti oikein reipasta etenemistä, irtaantumista ja yleensäkin puhdasta rataa! Puomilla sitten reipas loikkaus alastulokontaktin yli, tyyliin korkealta ja kovaa! Emännällä alkoi tässä vaiheessa pikkuhiljaa korvista nousemaan savua ja viimeiset kolme estettä (hyppy-muuri-hyppy) jätti ohjaamatta, joten hypyistä kolahti rimat alas... Ratavirheitä siis 15 vp, mutta aika alittui -8-07s

Tämän jälkeen emäntä käytti molemmat koiruudet lenkillä (Gami oli turistina mukana) ja palattuaan takaisin kisapaikalle ja hallin luokse, kuuli tuomarin kutsuvan itseään luokseen... "Kuule, sun koiraltas loppuu kunto" Siis MITÄ H*LVETTIÄ??! Emäntä totesi suoraan, että siltä ei kyllä mikään kunto lopu kesken ja jatkoi vielä (uhkarohkeasti?), että tuomari oli kuulemma Jyväskylässä käynyt toteamassa kaverilleni, että koirani on hieman pulskassa kunnossa. Ja samointein pyysi tuomarin matkaansa autolle katsomaan tarkemmin kakaraa. Tuomarille tuli tässä vaiheessa jo vähän kiire toppuutella, mutta lähti matkaan... Ei hän kuulemma ollut tarkoittanut, että se olisi pulska, se ei vain saisi enää tuosta lihoa. HÄH? Emäntä siinä sitten kyselemään, että millä perusteellä hän sanoo koiran olevan pulska? Miten hän sen kokeili? Tuomari nappasi siinä sitten koiraa sormillaan kyljistä kiinni ja kuulemma kaikki, mikä jäi etusormen ja peukalon väliin, oli liikaa... JEP!!! NOINHAN sitä kessulta lihavuus katsotaankin! Saat pikemminkin totuuden siitä, että minkä verran sillä on sitä pirun pohjavillaa! Ei todellakaan kerro totuutta! Olkoonkin, että hänellä itsellään on ns. karvakoiria (belggari, mudi), mutta ne ns. karvakoirat eivät ole verrattavissa kessuun karvansa kanssa... Emäntä siinä sitten totesi, että tuolleen ei ikävä kyllä kessusta pysty sanomaan yhtään mitään, vaan pitää aivan eri tavalla se lihavuusaste tarkistaa (rohkeasti vain sormet sinne karvojen lomaan takaosasta päin ja rehellisesti kyllä voidaan kertoa, että ne kylkiluut ovat helposti tunnistettavissa ). Tulipahan siinä sitten samalla kerrottua sekin, että kasvattajakin oli purskahtanut nauramaan, kun Jyväskylän episodin oli emäntä hänelle kertonut...

Koiran kunnon loppumiseen hän ei enää siinä vaiheessa sanonut mitään, kun emäntä totesi suoraan, että kakaralla ei suinkaan lopu kunto kesken, vaan heikä alkaa heti siinä vaiheessa pudottamaan rimoja alas, kun ohjaus lopetetaan ts. ei pidetä käskyä yllä... Ja tuolla ekalla radallahan alkoi emäntää kiitettävästi jurppimaan puomin loikkiminen, joten ohjaus loppui siihen. Emäntä kyllä lupasi heti perään, että seuraavalla radalla häntä ei ala jurppimaan, vaikka puomi loikittaisiinkin ja rata tehdään loppuun asti täysillä ja kunnolla ohjaten Näkeepähän sitten, että loppuuko kunto vai ei? Tuomarin kanssa käveltiin sitten takaisin hallille naureskellen molemmat. Päivä piristys emännälle, ei voi mitään! Kiva kohotus mielialaan

Toiselle radalla lähdettiin sitten hivenen naureskellen, emäntä oli todellakin hyvällä tuulella! Kakaralla oli edelleen intoa ja menohaluja. Puomi oli heti suht alussa ja sehän loikittiin reippahasti, vaikka emäntä yritti tällä kertaa huijata heittämällä olevinaan makupalaa maahan ja pysähtymällä. Ei auttanut Mutta homma jatkui iloisesti! Rima saatiin alas, kun emäntä kiirehti jo eteenpäin malttamatta odottaa koiruutta kunnolla pimeästä putkesta mukaan. A-esteen kontakti loikittiin korkealta ja kovaa alas! *GRRRR!!!* Ja tässä alastulo-vaiheessa oli kakara jo ehtinyt pyörähtämään emännän selän takana väärälle puolelle, joten koiruus oli vähän aikaa emännältä hukassa... Koira löytyi ja matka jatkui eteenpäin rima pudottaen, suoraan kohti väärää estettä! Emäntää rupesi jo naurattamaan kaikki häslinki, mutta sai kutsuttua koiran luokseen ja oikeaan suuntaan ja laitettua putkeen... Keinun kontakti otettiin hienosti ja viimeinen rimakin pysyi ylhäällä, joka olikin tavoitteena Ratavirheitä kaikkinensa siis 20 vp. Ja kaikesta huolimatta ihanneaikaan selvittiin hyppien keikkuen -8,31s, joten vauhtia ei ainakaan puuttunut, vaikka muutoin menikin pyllylleen koko rata Mutta ei loppunut kunto, ei (emäntä sai tällä radalla laskettua kakaran etenemisen: 3,47m/s, joten ei paha ollenkaan!)