Pitkästä, pitkästä aikaa kävivät emäntä ja koiruudet kunnollisella juoksulenkillä! Ei enää mitään lyhyttä pätkää asfalttitiellä, vaan ihan rehellisesti päästiin pidemmälle matkalle hiekkatietä pitkin juoksemaan ilman, että joka paikka olisi ollut kuraa täynnä! Hiekkatie oli vihdoin ja viimein suht hyvin kuivunut, tosin sitä routaa ei ole vielä tullut...  Metsään ei vielä juoksemaan pääse, kun siellä tuppaa sitä lunta ja vettä olemaan poluilla ihan riittävästi vieläkin, mutta tuo oli jo luksusta, että päästiin hiekkatietä pitkin menemään

Eli koirat juoksuvyöhön kiinni ja menoksi! Matkaa kertyi reilu 4,5 kilsaa varsin reippaalla tahdilla ja ilman kummoisia pysähdyksiä. Tien päädyssä, kääntöpisteessä, käveltiin edessä oleva mäki ylös, mutta muutoin matka jatkui taas juoksemisen merkeissä. Kakaralla oli vain jo unohtunut se, että jos juostaan, niin silloin ei pysähdellä kesken kaiken hajujen perään tai kinttua nostamaan. Tyly emäntä...   Gami osaa tämän homman kyllä varsin hyvin. Loppuvaiheessa, viimeisillä metreillä, alkoi vähän näyttämään sille, että kakaralla alkoi vauhti hiipumaan, tosin kyllähän heikä joutuu varsin reipasta tahtia juoksemaan pysyäkseen Gamin juoksuaskelten perässä. Siinä missä Gami menisi todella reipasta ravia, kakara joutuisi paineltamaan silloin reilusti laukalla... Ja emäntä joutuisi tässä vaiheessa polkemaan pyörällä  Pikkaisen erilainen rakenne ja askellus koirilla. Kotia päästyämme ei kyllä kakaralla ollut väsymyksestä tietoakaan, vaan aloitti perinteiset riehumisensa lelujen kanssa

Ja nyt on emäntä saanut hommattua piuhan kännykän ja tietokoneen väliin, joten noin viikon takainen kuva koiruuksista keväisestä auringonpaisteesta