Eli suoraan ACEn agilitytreeneistä kakara jatkoi matkaansa kasvattajan mukana kohti Kajaania Tamminäyttelyyn, jossa tuomarina oli Leif-Herman Wilberg Norjasta. Ilmeisesti autossa oli tällä kertaa kyydissä edes hivenen rauhallisempi kaveri, kun oli saanut energiaansa purkaa treeneissä   Ja kuulemma oikein nätisti oli taas ollut hotellihuoneessa ja käyttäytynyt muutoinkin kunnolla  Siinä suhteessa helppo kakara, kun osaa käyttäytyä, vaikka onkin yleensä höyryveturi...

Kajaanin näyttelystä ei emäntä rehellisesti sanottuna edes odottanut mitään SERTiä, eikä sitä tullutkaan. Velipoika sen vei ja valioitui samalla  Yleisesti ottaen tuomari oli kuitenkin kakarasta kuulemma kovastikin tykännyt, mutta se sen ilme...  Minkä sille mahtaa? Jos silmä on pahasti saanut kolhuja ja siinä samalla lähtenyt silmän yläpuolelta "otsatukka" pois muuttaen väritystä siitä kohden, niin ei sille ilmeelle oikein mitään voi tehdä. Lisäksi kun "vammautunut" silmä tuppaa vuotamaan, niin se siinä samalla sitten värjää karvoja ruskeammaksi silmän alapuolelta. Puhdistuksista huolimatta siihen kuitenkin vielä jää sitä värjäytynyttä karvaa. Se nyt vain on tuollainen...  Sai kuitenkin ERIn, mutta SA jäi saamatta.

Kakaran arvostelu, luokkana ensimmäistä kertaa AVO: "Mkt bra typ. Fin storlek och propotioner. Huvuden skulle ha mer typisk uttryckt. Ganska smal i skallen. Kunde ha bättre brillar. Normalt vinklad, god kropp. Goda röralser, men ganska trång bak. Kunde ha ngt bättre färger. God päls." ERI, AVK2

Kotimatkakin oli sujunut ihan rauhallisesti, kunnes olivat saapuneet kotiin nousevalle viimeiselle rampille moottoritieltä. Silloin kuulemma alkoi kuulumaan auton takaosasta kakaran äänekästä ilmoitusta, että heikä kyllä tietää minne on mennossa ja ilmeisesti olisi jo vähän kiirekin   Onneksi matkaa ei ko. rampilta ole enää kuin noin 500 metriä...