Jep, jep... Niinhän se menee, että kun toisen koiran saa kuntoon, niin toinen sitten aloittaa...  Nokin silmä siis oikeasti näyttää nyt hyvälle (koputtaa puuta edelleen!), eikä se rähmi enää yhtään, joten voisi ehkä uskaltaa jo sanoa, että se on kunnossa. Toivottavasti. Mutta nyt sitten Gami...

Jo jonkin aikaa emäntä on pistänyt merkille, että Gami tykkäsi nuolla takapäätään vähän liiankin kanssa. Mitään muuta oiretta ei ollut. Ei hangannut peräpäätään maata vasten, ei kirputtanut häntäänsä tms, vain nuoli aika ajoin. Eilen emäntä päätti viedä koiruuden lääkäriin näytille, jotta saisi ainakin anaalit tarkistettua ja tyhjennettyä, jos on tarvetta. Ja hups! Toinen anaalirauhanen oli kunnossa, toisesta tuli pihalle verta ja mätää... Hyi!!! Eläinlääkärikin ihmetteli ääneen, että miten Gami antoi yleensä tyhjentää sen anaalin, kun se oli tuossa kunnossa??? Ei mitään yrittänyt vänkyillä vastaan, ei ulahtanut, eikä edes yrittänyt pyrkiä pakoon, hammastaa tms. Noh, kun koiralla on korkea kipukynnys... Nyt on sitten Gamilla antibioottikuuri, sekä voidetta laitettava peräaukon ympärille...

Mutta täytyypä sanoa, että oli kyllä viimeinen kerta, kun emäntä vie koiruuksia ko eläinlääkärille! Oli niin töykeää toimintaa! Harmiksi meidän ns vakilääkäri Puijonlaaksossa oli jo töistä lähtenyt pois, joten toiselle piti viedä. Tietty olisi voinut viedä kyllä ihan johonkin toiseen paikkaan, jos olisi arvannut...  Kun Gamin anaalit tyhjennettiin, niin kaikki veri+mätä jätettiin siihen pöksykarvoihin. Sanottiin vain, että "pääset kotona pesemään". Noh, tietäähän sen, että kun koiruus meni autoon, niin heti ensi töikseen heikä itse aloitti itsensä puhdistamisen. Vakilääkäri olisi puhdistanut jo valmiiksi, tai ainakin enimmät pyyhkäissyt pois. Muutoinkin emäntä joutui "lypsämään" eläinlääkäriltä neuvoja ja tietoja sekä mielessään arpomaan, että joko se eläinlääkärikäynti loppui, kun lääkäri vain lähti kävelemään toimenpidehuoneesta pois sanaakaan sanomatta. Sieltähän se lääkäri kassan takaa sitten löytyi, kun emäntä siirtyi aulan puolelle... Eikä tuo eläinlääkäri kuunnellut oikeastaan mitään. Emäntä oli jo heti alussa sanonut, että koiruus nuolee itseään takapäästään, mutta kun lähdettiin pois, emäntä uudestaan mainitsi nuolemisesta, niin eläinlääkäri oli aivan yllättynyt kuultuaan nuolemisesta! Haloo!!! Kuuntele vähän!!! Lääkkeet saatiin matkaan (puolet oli jo valmiiksi kotona, kun oli jäänyt käyttämättä ilmeisesti IIon jäljiltä), mutta ei mitään merkintää montako ja miten usein annettava. Kyselyksi meni. Saati tuo voide (peräpukamavoide), miten usein ja miten pitkään sitä pitää laittaa??? Lääkäri tuumasi itsekseen ääneen, että tuskin krooniseksi muuttuu... Tästäkin emäntä joutui kyselemään tarkemmin, että voiko niin yleensä nyt käydä ym. Vastaukseksi tuli sitten se, että kun koiruus oli jo tähän ikään (9,5v) ehtinyt ilman anaalirauhasongelmia, niin tuskin jatkossakaan mitään on.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen lähdetiin lenkille Neulamäen Vuorilammelle. Siellä ei emäntä ole ikuisuuksiin käynyt, eikä koiruudet ole tainneet koskaan? Ennen muinoin edellisten koirien kanssa emäntä siellä enemmänkin kulki, kun asui liki naapurissa... Koirathan olivat tietty innoissaan uudesta ympäristöstä, vaikka varsinkin Noks joutui olemaan kiinni. Tuli vain huomattua, että puutiaiset ovat taas heränneet ja palanneet ihmisten ilmoille...

Jostain syystä tämä alkoi hymyilyttämään...