Emäntä oli ilmoittanut Nokin ensimmäiseen näyttelyynsä nuorten luokkaan. Näyttely oli Kuopiossa Sorsasalon raviradalla ja kyseessä Jalostuspäivien näyttely, tuomarina Matti Palojärvi. Emännällä oli haaveena, että kunhan Noks saisi edes arvosanan ”Hyvä”, niin se riittäisi tulevaisuutta ajatellen. JOS agilityvalioksi Nokin onnistuisi joskus samaan (jep, pitkä tulee olemaan taival ja vielä todella kaukana tämä haave siintää), niin siihen tarvitaan näyttelystä arvosana H, vähintään 15kk:n iässä. Näyttelypaikalle mentiin noin tuntia aikaisemmin, jotta Noks tottuisi nyt vähän paremmin muihin koiriin ja varsinkin porokoiria tulisi enemmänkin vastaan. Emäntä oli arvellut, että jos Noks ei rauhoitu ollenkaan, vaan räyhää muille koirille, ei kehään asti sitten mennä. Ei viitsi saada merkintää papereihin muille koirille vihaisesti käyttäytyvästä koirasta… Eli, kun paikalle päästiin, käveltiin vain sinne ja tänne välillä poispäin muista koirista, välillä ihan niitä sivuten. Alkuun Noks räyhäsi, kun joku edes vähän vilkaisi, mutta onneksi alkoi rauhoittumaan rähinänsä suhteen. Pikemminkin tilalle tuli taas se perinteinen turhanpäiväinen räksytys.  Yhdessä vaiheessa emäntä meinasi vähän säikähtää, kun joku olikin päästänyt ohi mennessään kaksi suomenlapinkoiraansa Nokin luokse nenäkkäin emännän selän takaa, mutta eipäs Noks siinä vaiheessa niille mitään sanonutkaan :-D Muutoinkin Noks välillä oli ihan hiljaa ja vain katseli, mutta heti pitkästyttyään oloonsa, alkoi taas räksytys.  Eli kun kehät alkoivat klo 9 ja läheni myös Nokin vuoro mennä kehään, sitä myös sinne mentiin. Onneksi kehässä oli vain kaksi muuta Nokin lisäksi, joten hyvin oli tilaa siellä olla ja numeroltaan jälkimmäinen, osasi pitää muutenkin sopivasti rakoa. (emäntäkin piti huolen, ettei ollut Nokin kanssa edessä olevan persuuksissa kiinni).

Nokin kanssa meni paremmin kuin hyvin, oikeastaan Erittäin Hyvin! Eli Noks sai arvosteluksi arvosanan EH (Erittäin Hyvä). Eihän me siellä välttämättä osattu koko aikaa juosta nätisti, vaan välillä Noks laukkasi ja varmaan välillä peitsasikin. Seisominen onnistui ihan kivasti, tosin emäntä ei ole opettanut Nokille mitään hienoa näyttelyseisomista, jossa jalat on todella nätisti tasajaloin tms, vaan Noks sai seisoa niin kuin halua –kunhan vain seisoi ;-) Ilmeisesti häntäkään ei ollut millään hirveän tötteröllä selän päällä / pystyssä, koska arvosteluun ei tullut siitä mainintaa. Kyllähän muutoinkin Noks kyllä häntäänsä pitää selkälinjan alapuolella, mutta joissain tilanteissa se kyllä nousee kippuralle. Seisoessaan se aina on alhaalla. Arvostelu oli ihan Nokin näköinen:  "Riistanvärinen. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Oikealinjainen pää. Hyvä ylälinja. Kevyehkö raajaluusto. Takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite. Hieman jäykkä takaliike. Hieman rauhaton luonne."  

”Hieman rauhaton luonne”??? ÄLÄ!? ;-D Nokihan on rauhallisuuden tyyssija ;-p