Eipä ole emäntää huvittanut päivittää ajallaan blogia, tosin oli kyllä lomallakin tässä välissä, joten silloin ei kyllä viitsinyt pahemmin edes konetta aukaista...

Olihan meillä kisojakin tässä välissä ja yhdet treenit.
Lauantaina 20pvä kisasimme Kuopiossa ja tuomarina siellä oli Eeva-Liisa Pohjanen. Ratoja oli kolme, joista kaksi ensimmäistä agiratoja ja viimeinen hyppyrata. Tuloksista ei ole pahemmin kerrottavaa. Ensimmäillä radalla puomin kontakti, joten 5vp (etenemä 4,29m/s) ja sitten seuraavilta tulikin hylätyt. Kun ei tuo vain kisoissa malta ottaa sitä puomin kontaktia, niin sitten se ei sitä ota!!! Joten toisella agiradalla, kun koira ampui vauhdilla loikaten puomilta putkeen, emäntä passitti koiran takaisin puomille kontaktin ottoon ja sen jälkeen pois. Hyppyradalla emäntä oli vain yksinkertaisesti väärässä paikassa väärään aikaan, joten Noks ehti hyppäämään hypyn väärinpäin, kun muutakaan ohjetta ei tullut...

Keskiviikkona 23pvä treeneissä tehtiin rataa, joka osittain oli Suomalaisen Jarin käsialaa ja osittain kouluttajamme käsialaa. Ensin tehtiin rata pätkässä 1-20 (tosin emäntä otti matkaan vielä puomin eli nro 21) ja lopuksi tehtiin koko rata. Taidettiin kyllä myös joitain kohtia ottaa uusiksi, ei voi muistaa enää...

Mutta se täytyy sanoa, että persjätöt toimivat todella hyvin! Liki joka kohtaan tuli laitettua ko ohjaustyyli... No, ei vaiskaan, mutta pätkä 1-4 persjätöillä. Nrolle 8 merkkaus, kun ensin oli lähettänyt koiruuden nrolle 7. Välille 13-14 persjättö ja lähettäminen kepeille. Nrolle 19 vastakäännös ja nro 20 saksalainen. Ja turha varmaan sanoa, että puomin otti joka helskutin kerta hienosti, kuten myös muut kontaktit!!!

Toissapäivänä eli sunnuntaina 27pvä oli sitten taas kisat, joissa tuomarina Jari Suomalainen. Tarjolla olisi ollut kolme kisaa, ensin hyppyrata ja sitten kaksi agirataa, mutta... Emäntä yksinkertaisesti vain masentui sen verran pahasti kahden ensimmäisen persiilleen menneen radan jälkeen, että katsoi parhaimmaksi lähteä kotiin kesken kisapäivän. Yritti kyllä saada kouluttajastamme Nokille lainaohjaajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta emäntä ei vain yksinkertaisesti enää halunnut mennä Nokin kanssa radalle, joten pois ja kotiin itkukurkussa. Emäntä oli vain niin hirveän pettynyt kaikkeen. Ja ärsyyntynyt. Yleensäkin heti alussa ilmoittautumisen yhteydessä selvisi, että kisat ovat etuajassa. Okei, ei se mitään. Emäntä kysyi, että mitenkä paljon? Kolme (3) minuuttia!!! No hei! Onpa paljon... Joten lähti normaaliin tapaan koiran lenkittämään ja pyrki oleman kuitenkin riittävän ajoissa kentän laidalla. Oli edelleen Kurkimäentiellä kävelemässä, kun kuului jotain kuulutuksia, mutta ei saanut selvää sinne asti. Vaihtoi kengät ja meni halliin 10 min etuajassa ennen oikeaa rataantutustumisaikaa. Ja rataantutustuminen oli jo käynnissä!!! Prkle!!! Ehti emäntä siinä kyllä rataan tutustua, mutta eivätpä näköjään järjestäjät, saati seurakaverit(!), viitsi katsoa, että onko kaikki paikalla! Ja kyseisen järjestävän seuran kirous on yleensä ollut se, että emäntä lähtee heti suht alussa, eikä nytkään paljoa jäänyt aikaa hakea koiraa autosta (joka oli kauimmaisella parkkipaikalla, kun lähemmäksi ei mahtunut). Onneksi myös ekana lähtijällä oli auto yhtä kaukana...
Noh, ensimmäinen rata kosahti sitten jo heti toiselle esteelle, kun juuri keskiviikkona tehty aivan samanlainen aloitus (ks ratapiirros nrot 1-2) ei nyt sitten onnistunutkaan, vaan koiruus meni hypyn väärälle puolelle ja hyppäsi sen. Uusiksi, pari estettä sen jälkeen ja pois... Agilityradalla ei päästy yhtään sen pidemmälle. Tai päästiin kakkosesteelle asti, mutta sen jälkeen Noks painelsi emännän selän takaa kauempana olevaan putkeen, kun olisi pitänyt kääntyä. Jatkettiin kuitenkin rataa, mutta kun koiruus loikki taas puomin niin tyylikkäästi alas, otti sen emäntä vielä uusiksi ja sen jälkeen suoraan pois. Vitutti. Suoraan sanottua. Ja aikas pahasti. Kolmannelle radalla tosiaan yritti saada toista ohjaamaan, mutta kun ei, niin ei... Joten fiksuin oli ottaa ja lähteä kokonaan pois.

Päivän ensimmäinen ja toinen rata. Radat Jari Suomalaisen blogista.

Masensi siis todellakin paljon! Miksi ihmeessä tuo koiruus ei voi ottaa niitä kontakteja kisoissa, kun se ne treeneissä ottaa??? Ja kotona treenatessa aina ottaa??? Ja miksi me ei voida onnistua? Oikeasti masentaa sitten vielä lukea muiden päivityksiä, että "tehtiin triplanollat / tuplanollat/nollat/saatiin serti" tms. Okei. Ne on ne, me ollaan me ja me ei vain osata... Mutta kyllä emäntä todellakin alkoi nyt miettimään lajin vaihdosta. Lajiin, jossa ei vaadita puomin kontaktia. Lajiin, jossa ei vaadita, että koira on bordercollie, jotta voisi saada joskus sertin tai päästä yleensä palkinnoille. Lajiin, jossa on jopa porokoirallakin mahdollisuus valioitua, kun vain opiskelee asiat oikein...

Joten nyt sitten pisti myyntiin ensi kuun kaikki treenivuorot ja miettii jatkoa, että ottaako enää jatkossa valmennusryhmäpaikkaa vai irtisanooko sen? Ei vain jaksa... Nyt. Tällä hetkellä. Jatko tietty riippuu treenien suhteen siitä, että saako noita treenipaikkoja myytyä vai ei?.... Ja muuttuuko kuitenkin emännän mieli? Ja voi olla, että jos ei enää treenata ryhmässä, niin käydään treenaamassa asioita sitten kisoissa. Tai jätetään koko laji. Ei tiedä... Tietää vain, että pettymys ja masennus oli vain todella suuri, kun ei vain onnistu...