Keskiviikon treenien rata oli kuulemma osittain MM-kisoista tuttu medien rata, sikäli mikäli kyseisiä kisoja sattui kotisohvalta katsomaan... Noh, emäntä ei nyt tällä kertaa kisoja katsonut ollenkaan, eikä tullut edes tuloksia seurattua...
Mutta varsinpa oli mielenkiintoinen treenirata! Alkuun tuntui, että muistaako rataa ollenkaan ja yleensäkin, että miten sen saa selvitettyä läpi? Ei se loppujen lopuksi niin hankala ollutkaan, kun vain löysi sen oikean ohjaustavan. Suurin ongelma Nokin kanssa oli pujotteluun menossa sekä esteellä nro 20, mutta näistä tarkemmin vähän myöhemmin.

Nro 4-5 väliin oli hyvä tehdä japanilainen, vaikkakin emäntä itse teki alkuun siinä jotain puolivalssi-persjättö-sekoitusta, mutta se toimi kuitenkin! Puomin kontaktit Noks otti nyt jokaisella kerralla (ja emäntä pyysi koutsia puhaltamaan pilliin aina radalle mennessä... ). Pujotteluun ensimmäille kerralla Noks meni hienosti oikeasta välistä sisään kauempaa lähettämällä, mutta sitten emäntä teki taas virheen. Erehtyi kehumaan kesken kaiken...Joten tuli välistä pois ja siinä vaiheessa Nokin kierrokset taas nousivat, eikä enää sen jälkeen löytänyt sitä oikeaa pujottelun väliä höseltäessään ja räksyttäessään... Siinä sitten useampaan kertaan kokeiltiin kauempaa lähetystä, kuten ensimmäisellä kerralla oli jo onnistunut. Mutta ei, silloin löytyi jo väärä hyppy (18) siihen matkan varrelle. Tehtiin myös kuten koutsimme ehdotti, eli viemällä lähempää, mutta emäntä itse olisi silloin esteen nro 18 kohdalla ja oikealla kädellä laittaisi koiran pujottelulle. Ei toimi Nokille. Lopulta tuli taikasana koutsin suusta: niisto! Ja tosiaan, kun emäntä kävi niistämässä oikean keppivälin, ei mitään ongelmia enää sen jälkeen pujottelulla ollut. Kun muistaisikin tuonkin mahdollisuuden. Niiston... Miksi aina pitää yrittää lähettää itsenäisesti sisään? Ei tiedä... Tai varmaan siksi, kun tietää, että koira oikeasti osaa mennä myös itsenäisesti?
Putkeen nro 15 meno ei ollut mikään ongelma, nätisti esteiden välistä sinne löysi ja hyvin kääntyi tiukasti nrolle 16.  Nron 18 jälkeen oli hyvä tehdä persjättö, jotta pääsi paremmin ohjaamaan esteen nro 20. Tosin tässä emäntä alkuun teki ilman persjättöä mennen muurin vasemmalta puolen ja sieltä vippasi nrolle 20. Kyllä se niinkin kävi, mutta oikeasti oli huono vaihtoehto. Nrolle 20 olisi oikeasti pitänyt tehdä viskileikkaus eli olisi kiertänyt hypyn oikean siivekkeen ympäri, mutta eihän me sitä nyt taas osattu! Noks aina kääntyi emännän puoleen, joten seuraavalla hypyllä sai suuntaa korjata, jottei mennyt sen jälkeen pituudelle. Ja nroiden 24-25 väliin persjättö toimi ainakin Nokilla.
Loppujen lopuksi ei siis ollutkaan ihan niin paha rata kuin mitä alkuun antoi olettaa. Kaikki kontaktit Noks teki tällä kertaa todella hyvin, mutta vahvistettiin kyllä vielä entisestään sekä puomia, että keinua yksittäisillä pienillä ratapätkillä.