Heti maanantaina 15 pvä pääsi Noks urheilukoirahierontaan Sannan käsittelyyn. Ihan arveli emäntä, että hyvä on nyt kisojen jäljiltä laittaa kroppa kuntoon ja jäädä sitten huolletun kropan kanssa tauolle vetreänä poikana.

Yllättävän hyvässä kunnossa Noks oli. Etuosassa, rintarangassa oli jonkin verran jumia, mutta kaikista pahin jumipaikka oli lavan takana vasemmalla. Siellä sai tehdä Sanna tosissaan töitä, jotta paikat aukesivat. Muutoin ei ollutkaan huomautettavaa. Liekö sitten nuo menneet jumiin kotosalla tehdyistä kontaktitreeneistä? Vai liekö osuutta asiaan myös sillä edellispäivänä okserin sekaan menosta? Mutta väliäkö hällä mistä olivat jumiin menneet. Pääasia, että paikat aukesivat lopulta. Ja Noks oli hienosti! Tietty tuon pahimman kohdan aikana piti vähän kitistä ja yrittää kääntyä selälleen, mutta muutoin oikein nätisti antoi taas itsensä hieroa. Noks on kasvanut tuossa suhteessa aikuiseksi. Noks on oppinut nauttimaan!

Siinä samalla sitten haasteltiin niitä ja näitä viikonlopun kisoista ja oikeasti samalla emäntä sai vähän mielenterapiaa, vaikkei ehken ihan ollut tarkoitus. Mutta paremmin nyt emäntä ymmärsi miksi Noks oli sellainen "taulapää" kisoissa, kuin mitä nyt oli ja osaltaan oli emäntä kyllä jo itsekin samaa arvellut, mutta sai vahvistusta mietinnöilleen. Noks jännitti!

Noh, oikeasti. Ajatellaanpas nyt. Oikeasti vasta ensimmäinen kunnollinen kevät/kesä, kun Noks yleensä kisaa ulkokentillä! Viime vuonnahan koko kesä meillä meni silmää kuntoon laittaessa, jolloin päästiin kisaamaan vasta loppukesästä muutamat kisat ulkokentällä, siihen asti kisattiin aina sisähallissa, koska Noks oli niin häiriöherkkä... Ensimmäistä kertaa koiruus paikassa, jossa oli satoja koiria, vielä enemmän ihmisiä, paljon ääntä ja hälinää ja pitäisi vielä keskittyä rataankin ilman "stressilelua" eli vinkupalloa! Ja Noks on vielä nuori! Se vasta aikuistuu...  Näissä kisoissa olisi kannattanut ohjata kuulemma koiraa niin kuin ohjaisi vierasta koiraa, juurikin jännittämisen vuoksi. Mutta tämä ohje tuli vähän myöhään... Ensi kerralla toivottavasti muistetaan!

Jos hyvin käy ja Luoja suo, niin kyllähän me ensi vuonnakin yritetään päästä SM-kisoihin mukaan. Pitää vain sitten yrittää saada enemmän ulkokisoja alle ja käydä kisoissa, joissa oikeasti on enemmänkin porukkaa. Tällä meidän alueella yleensä tuppaa olemaan vain 20-30 koirakkoa maksiluokassa, harvoin enemmän. Joten vaatisi sitten välillä käymistä etelämmässä, isojen kenttien äärellä... Mutta aika näyttää saadaanko tuloksia kasaan? Ja varsinkin tulevaisuuden eteenpäin kertoo nyt tuo tuleva ortopedi parin viikon kuluttua, siitä riippuu nyt paljon. Sen jälkeen mietitään tulevaisuutta uudestaan.