Keskiviikon treeneissä sai taas kipitellä ihan tosissaan! Rata oli juostava, mutta koiran piti osata myös irrota itsenäisesti suorittamaan esteitä, jotta ohjaaja ehti kipaista sinne minne piti... Välillä varsinaista pyöritystä, backfläppejä, persjättöjä, irtoamista ja juoksemista.... Ja kun yhtä kohtaa tehtiin useampaan kertaan (3-4 / 22-23 / 28-29) , mutta matka jatkuikin pariin kertaan eri suuntaan, oli emäntä suunnasta sekaisin ( "minne mun piti mennä???!!"), varsinkin välillä 22-23... Ja varsinkin loppusuoralla 26-30 kuului käsky "Juokse! Juokse!" siinä vaiheessa, kun esteelle nro 29 piti tehdä pakkovalssi. Testattiin siis, että ehtiikö ohjaaja. Muutoin, normaalisti, siihen tehtiin backfläppi... Ja hei! Emäntä ehti!

Ja voi mahdoton, miten upeasti Noks meni! Irtosi hyvin, kontaktit olivat huiput ja muutoinkin ohjautui todella hyvin. Huippu koira! Ja emäntä itse oli onnessaan, kun pystyi pitkästä aikaa juoksemaan normaalisti! Ei tuntunut enää olevan lautaa lonkan kohdalla jumittamassa jalkojen liikettä, vaan askel oli todellakin kevyt ja juoksu lennokasta! Fyssari tehnyt tehtävänsä... Emäntä nimittäin jo kuvitteli, että kunto on mennyt huonoksi, kun ei jaksa/kykene juoksemaan pitkiä matkoja, mutta tuosta lonkan liikkumattomuudestahan se näköjään vain johtui...

Se olisi tänään 21pvä Ilo täyttänyt 6-vuotta, jos vain olisi saanut elää... *nyyh* Ikävä kyseistä karvapalloa!