Eilen me käytiin Nokin kanssa agilitytreeneissä! Kyllä! Luitte oikein! Eipä tuntunut Noks arvaavan, että mihinkä pääsi. Vasta, kun mentiin radan puolelle valmiiksi lähtöön, syttyi Nokin naamalle niin onnellinen ilme, ettei voi uskoakaan! Täyttä "hymyä" koko koiruus, silmät innosta loistaen ja mahdoton innokas haukku siinä mukana. Jotenkin tuntui, että mitä onnellisempi on koiruus, sitä onnellisempi on itsekin....

Emäntä oli saanut ostettua yhdeltä vakioryhmäläiseltä treenivuoron Musti&Mirri Areenalle, joten ajomatkaakaan ei tullut paljoa ja aikataulukin passasi oikein hyvin. Treenit veti Sini ja emännän onnistui pääsemään sille radalle treenaamaan, jossa oli puomi. Kepeillekin tehtiin sen verran muutosta, että ensimmäinen keppi vaihdettiin valkoiseksi, myöhemmin myös kolmas ja viimeinen. Mutta jok'ikinen kerta Noks teki kepit aivan upeasti, eli osasi hakea sen oikean keppivälin, vaikka lähestyminen oli samanlainen kuin mitä viimeksi kisoissa ja valkoinen seinä takana...
Myös puomi meni joka kerta todella upeasti! Välillä emäntä palkkasi yllättäen, välillä jatkettiin vain suoraan matkaa. A:n kontakteilla ei ollut myöskään ongelmia, ne olivat todella selvät.

Rata näytti suunnilleen tältä...

Ja miten me Nokin kanssa rata tehtiin? Nro 2:n jälkeen valssi ja sitten täysillä eteenpäin putken sivua. Jarru. Lähetys putkeen nro 4 ja siitä eteenpäin lähetys nrolle 5. Emäntä otti valssilla vastaan (olisi persjätönkin voinut tehdä) ja pisti töppöstä toisen eteen reippaasti, jotta ehti tekemään jaakotuksen hypylle nro 7 (eli A jäi sen jälkeen emännän oik.puolelle). Pieni työntö nrolle 9, persjättö nron 11 jälkeen, japanilainen 12-13 väliin, lähetys kepeille (itsenäisesti). Pyöräytys nrolla 15, valssilla nro 17 vastaan. Taas jarru putkella, lähetys (ja myös jarru) putkelle nro 19 ja vetämällä putkeen nro 20.
Tiedä sitten oliko jok'ikinen kohta kovin fiksusti, mutta nollalla tehtiin... Kaarrokset oli ensimmäisellä kierroksella "vähän" pitkiä, kun emäntä ei muistanut putkilla jarrua laittaa, mutta muilla kierroksilla ne jo pienenivät. Ja sujahtipa peräti ensimmäillä kierroksella putken nro 20 väärästä päästä sisään,kun tosiaan jarrutus oli auttamattomasti myöhässä, niin ei vetokaan enää toiminut... Eli emäntä oli ajoituksineen vähän niinkuin jäljessä...

Mutta olipa koiruus onnellinen! On niin ihana katsoa koiraa, kun siitä oikeasti huomaa, milloin se on onnensa kukkuloilla. Nauttii täysin siemauksin <3