Nyt taas kunnon pläjäys päivitystä kerrakseen, kun ei taas emäntä ole saanut aikaiseksi ajallaan sitä tehdä...

Pujottelukurssilla

Reilu viikko sitten käytiin kakarakoiran kanssa tuuraamassa pujottelukurssilla. Kakaran pujottelu on mennyt sen verran takapakkia, että ei enää edes yritä itsenäisesti hakea pujotteluun, vaan tarvitsee paljon apua - myöskin pujottelun suorittamisessa. Mentiin mielenkiinnosta katsomaan touhua ja valmiiksi jo vähän oppia hakemaan, vaikka emäntä on kakaran ilmoittanut tammikuussa alkavalle pujottelukurssille. Saipahan vähän esimakua siitä, että millaista tulee olemaan ja millainen opetusmetodi on käytössä. Käytössä on heillä targetti (ts. makupalakippo odottamassa pujottelun päässä), joka on toisaalta pujottelun yhteydessä emännälle uusi asia. Mutta näköjään varsin yksinkertainen homma Tarkoituksena tässä on siis opettaa koira itsenäisesti etenemään välittämättä ohjaajasta. Kiinnostus (ja katse) on vain eteenpäin, sinne targetille. Nythän kakara vilkuilee emäntää ja on suht riippuvainen kädestä ja käden liikkeistä. Nyt ei ns. omissa treeneissä ole meillä ollut pitkään aikaan käytössä ohjureita / verkkoa, joten emäntä on kädellään ohjannut ja se tietty kostautuu... Oikeasti. Kyllähän tuo kakara osaa pujotella, mutta tahdomme eroon riippuvaisuudesta ohjaajaan.

Uuden Hukka-Hallin treenit

Viime viikon torstaina korkkasimme uuden Hukka-Hallin treenit ryhmämme kanssa käyntiin. Siis suoraan sanottuna oli varsin LUXUSTA päästää treenaamaan isolla kentällä, lämpimässä tilassa (noin 15C tai vähän yli?) ja jossa muutoinkin oli tilaa olla ja elää. Ja varsin mahtavana lisänä se, että on vessat /vesipisteet samassa tilassa ja hyvät lenkitysmahdollisuudet heti vieressä, joten emäntäkin nyt pääsi varsin hyvin tekemään jäähdyttelylenkit heti treenien jälkeen koirien kanssa. Aikaisemminhan on ensin menty kotia autolla ja siitä suoraan lenkille, kun vanhan Hukka-Hallin ympäristö ei ollut kovin houkutteleva lenkkeilyn suhteen (täysi pimeys, lasin- /ikkunoiden sirpaleita joka puolella ja purettavia tehdasrakennuksia joka suunnalla)

Tällä kertaa treeneissä emäntä päätti hyppyyttää koiruudet maksikoirakoiden hypyillä (55cm), jotta saisi selvyyttä Gamin selästä, että mitä se selkä tykkää alustasta? Pari kertaa ehditään treenata näillä korkeuksilla ja sitten onkin taas fysioterapeutille aika jo varattu. Sen jälkeen katsotaan hyppykorkeudet uusiksi. Treenikentän pohja kyllä vaikuttaa pehmeämmälle ts. paremmalle kuin entinen, mutta ainakin nyt ensimmäisellä kierroksella molemmat koiruudet hivenen arkoivat alustaa. Liekö ollut sitten hiukan liukas tms? Tai muutoin vain jännitti uusi matto? Toinen kierros kyllä meni jo molempien kanssa jo vauhdikkaammin eli nopeasti tottuivat kyllä uuteen mattoon. Kakara tosin arkoi ensimmäisellä kerralla jopa keinua ja puomiakin! Ja muutoinkin vähän vaikutti jähmeälle, mutta treenit olivat taas varsin kivat ja onnistuneet kaikin puolin molempien kanssa. Ja tosiaan... Se, että pääsi heti kunnon lenkille treenien jälkeen suoraan, oli todellakin aivan mahtavaa! Tiedän. Ei kukaan ole kieltänyt vanhan hallin luona lenkkeillä, mutta... Ei kiitos siinä ympäristössä pilkkopimeässä... Käytiinkin tekemässä reilun puolen tunnin lenkki valaistuja kävelyteitä pitkin ja ihmeteltiin siinä samalla uusi ympäristöjä. Tai emännällehän ne olivat jo tuttuja, kun on sillä suunnalla aikaisemmin asunut, mutta koiruuksilla riitti ihmettelemistä ja uusia hajuja Kesällä (ts. valoisaan aikaan) onkin sitten helppo lähteä suoraan hallilta metsälenkille... (noin vartti tietä pitkin ensin)

Tilaa on temmeltää, katsaus agikentälle päin (remppa vielä himpun keskeneräinen) 

ACE:n treeneissä

Lauantaina oli taas vuorossa ACE:n treenit ja vetäjänä oli meillä tällä kertaa Harri. Kakara oli ensimmäisessä treenissä vähän perästä vedettävä Tuli hitaasti, puomi mentiin todella varovasti ja tutkaillen ja muutoinkin puhti puuttui... Mietittiin jo, että onko heikä jostain kipeä? Vetolelulla saatiin kuitenkin koiruuden kierrokset nousemaan ja sen jälkeen olikin tahti jo aivan toinen ja treeni meni varsin vauhdikkaasti. Puomilla piti vain taas tarkkaan katsoa ylösmenon alue, mutta kuulemma siellä oli linnun jätös, jota kakara sitten tutkaili... Gamin vinkupallolla haettiin vielä lisää kierroksia kakaraan ja hyväksi havaittini pallokin kakaran suhteen. Tosin lelut kelpaavat kakaralle ennen rataa, mutta maaliin päästyään lelut unohtuu totaalisesti, kun jää kärkkymään sitä makupalaa... Tästä tulimme siihen tulokseen, että voisimme yrittää pitää kakaran saalistusviettiä voimissaan vielä radan jälkeenkin, joten pitää yrittää nyt päästä makupaloista eroon, ne kun ovat ns. rauhoittavia palkkoja. Eli makupalat mieluummin vaikka vähän myöhemmin, mutta riehakas lelupalkkaus heti radan jälkeen olisi POP. Ainakin toivottavaa olisi

Gamin kanssa emäntä veti heti ensimmäisen ratatreenit VAUHDIKKAASTI !!! Ei parannettavaa, ei Jopa sen verran vauhdikkaasti, että emäntä veti itsensä kyyryyn radan jälkeen kylkeään pidellen, kun sinne alkoi pistämään. Okei. Ei emännän kuntokaan ollut maailman parhain ko. treenien aikaan... Toisen kierroksen saikin Harri mennä Gamin kanssa, ihan vain mielenkiinnosta, kun Gami on niin paljon Harrin perään. Vähän taisi olla Harrilla Gamin käyttöohjeet hukassa, mutta kyllähän tuo meno hyvälle muutoin näytti

Pakkasta oli varsin kiitettävästi (-21C), joten varsin kirpakassa kelissä sai koiruuksien kanssa jäähdyttelylenkit tehdä treenien jälkeen. Koirat tosin ottivat ilon irti lenkistä ja nauttivat täysin siemauksin Itse ACE:n hallissa oli tällä kertaa "hivenen" viileää, kun mennessämme sinne, oli lämmintä vain -2C... Mutta hyvin siellä pystyi treenaamaan ja koko ajan lämpöä tuli lisää. Meillähän on aamun ensimmäisin vuoro, joten lämmitys ei ole vielä kovin kauaa ehtinyt olemaan päällä...

Ja oli yhtä kylmää, kuin mille näyttikin...

Hierontaa

Maanantaina pääsikin kakara emännän hierottavaksi!   Tosin Gami oli kyllä tiukasti sitä mieltä, että jos emäntä kerran istahtaa lattialla, niin se aivan varmasti tarkoittaa vain heikäläisen hieromista. Piste. Ja sinnikkäästi ukko yritti tarjota itseään siihen kakaran paikalle... Lopulta onneksi uskoi, että tämä kerta ei ollut heikäläisen, mutta mielenosoituksellisesti (?) asettui tiukasti makaamaan selkä emännän reittä vasten...   Ja välillä painoi päätään tiukasti reiteen ja katseli homman edistymistä. Lieköhän tuli hierottua oikein?  

Kakaralle tekikin hieronta hyvää! Heikäläinen olikin varsin jumissa selästään   Ilmankos on ollut treenit vähän tahmeita... Mutta kummasti kyllä peitsaaminenkin väheni kakaralla. Tosin sitä heikä harrastaa aina silloin, kun toimii höyryveturina ja kiireellä paineltaa hihnassa eteenpäin, joten ei arvannut emäntä nyt selkää syytellä tuosta. Hieronnan alussa huomasi kakarasta, että oli himpun verran kipeitä kohtia selässä, kun takajalallaan yritti työntää kättä pois tai pyrki kääntymään seljälleen. Mutta hyvin alkoi paikat ilmeisesti lopulta laukeamaan ja tilanne helpottamaan, kun välillä selkäänsä venytteli varsin nautinnollisena kyljellä ollessaan ja jäi sen jälkeen raukeana nukkumaan. Ja joo. Kylläpä askellus sitten kakaralla muuttuikin!   Ja vauhtia tuli vielä entisestään... Höyryveturi, here we come!