Nyt kesän aikana päästään silloin tällöin ulkokentälle treenamaan, joten emäntä nyt yrittääkin mahdollisimman paljon saada kenttävuoroja vaihdettua, jotta tosiaan ulos pääsisi useammin. Tarkoituksena saada Nokille treeniä lisähäiriöistä kentän ympärillä (vertaa kisakentän ympärillä olevat häiriöt), mutta eipä näitä häiriöitä ole ollut... Viereisellä kentällä on porukkaa treenaamassa vain vähän aikaan yhtäaikaisesti ja sen jälkeen kentällä pyörii vain oma treeniryhmämme. Mutta kaikesta huolimatta emäntä tykkää treenata ulkona, tuli sitten vaikka vettä taivaalta niskaan!

Pari kertaa ollaan nyt päästy ulkokentälle ja ihan hyvin on Nokin kanssa siellä mennyt. Molemmilla kerroilla tuli vähän vettä niskaan, mutta eipä tuo todellakaan haitannut, ei emäntää eikä koiraa. Ja vaikka nyt maanantain treeneissä kentällä oli varsin kiitettävästi vesilammikoita, niin Noks ei niitä väistellyt... Sitä mentiin, eikä meinattu! Ja emännällä oli oikeasti työ pysyä perässä. Tuntui, että jalat huusivat hoosiannaa treenin jälkeen ja kunto loppui, kun Nokin perässä painelti. Oli varsin vauhdikas kaveri... Vaikutusta varmaankin viileällä ilmalla (+5C ), sadekelillä ja talviturkin poistamisella (kammattu pohjavillat pois). Tai sitten Noks vain muutoin vain painelsi tuhatta ja sataa....

kuva © Pro Perro

Mutta sateesta ja märästä huolimatta, kivat olivat treenit! Ja treenin jälkeen tutustuttiin kentän lähimetsään vähän tarkemmin ja tutkailtiin molempien koiruuksien kanssa millaisia polkuja siellä on tarjolla.