Ryhmämme saikin korvausvuoron viime viikkoisen pieleen menneen agitreenien johdosta, joten kiitos siitä!

Rata olikin jo valmiiksi rakennettu Hukka-Hallin toimesta joulun välipäiville, joten säästyi sekin aika ryhmältä.(ja varsinkin kouluttajalta!) Rata oli varsin pitkä, joten emäntä päätti sen pätkiä sopiviin pätkiin ja palkata koiruuksia useammin. Kontakteilla luonnollisestikin oli makupala-alustat odottamassa. Ja matalilla (medi)hypyillä mentiin, niitä ei nyt toistaiseksi näille nosteta

Ensimmäisellä kierroksella oli emännällä aivot vielä jossain aivan muualla, joten kakaran kanssa otti ja unohti radan. Muutoinkin oli vähän sellaista söheltämistä. Rata kuitenkin vedettiin läpi pätkissä ja palkattua tuli lelun kanssa - josta tosin kakara ei paljoa välitä, jos sen heittää... (oli Gamin vinkupallo käytössä). Vinguttamalla sai vauhtia lisää, mutta heiton jälkeen ei kyllä palkkaudu, joten tässä vaiheessa fiksumpi käyttää sitten vetolelua. Kakaralla oli vauhtia, eikä merkkiäkään nyt mistään alustan arkomisesta. Tosin alussa meinasi emännältä mennä hermot, kun kakara kulki tiiviisti kuono matossa kiinni ja imutteli jotain hyviä hajuja sieltä. Tosin pallon vinguttaminen palautti sitten heikäläisen yllättävän nopeasti takaisin sinne minne pitikin ja treeni päästiin aloittamaan  

Gamin kanssa rata meni vauhdikkaasti, iloisesti ja useasti palkitusti. Ja Gami oli onnessaan, mutta niin oli emäntäkin  Voi että, se on niin helppo koira ja suoritusvarma... Kontakteilla oli makupalat ja emäntä teki nyt niin, että eteni normaalia kauemmaksi kontakteilta, kun Gami niitä suoritti. Keinu oli silloin himpun hitaampi, mutta ei niin pahasti, kuin mitä joskus on ollut eli tavallaan ihan hyvin meni. Gamin kanssa rata suoritettiin pätkissä vain kerran ja se sai riittää. Meni niin kivasti

Kakaran kanssa otettiin rata uudestaan pätkissä. Heti alussa kakara jätti emännän kuin nallin kalliolle, kun ampaisi ensimmäiseen putkeen ja sieltä suoraan seuraavaan putkeen. Tosin, kun emäntä alkoi jo valmiiksi kutsumaan koiraa seuraavaksi tulevalle hypylle, kääntyikin kakara täydestä vauhdista suorasta putkesta takaisin!  Siis miten se pystyi??! Jarrut ja tottelevaisuus oli hyvä, mutta olisihan heikä saanut sen putken juosta aivan loppuun asti eikä viime metrillä ottaa ja kääntyä  Uudestaan otettiin putkisuorat, mutta eipäs sitten enää niin irronnutkaan, vaan nyt kakara sitten varmisteli, että oliko ihan oikeasti lupa mennä sinne toiseen putkeen... Ojasta allikkoon? Mutta kuitenkin treeni onnistui taas ihan kivasti ja siitä ollaan tyytyväisiä. Pujottelu tuotti ongelmia, kun välistä tupsahti pois. Lopuksi emäntä sitten muutaman kerran otti pelkästään pujottelua ja totesi, että ei ole mitään ongelmia JOS ei itse mene siihen käsiensä/lelujen kanssa heilumaan.  Kun vain piti kädet sivuillaan ja antoi kakaran suorittaa pujottelun yksinään vieressä kävellen, meni pujottelu virheettä loppuun asti, jolloin namipala lennähti palkaksi. Jep, jollekin tuli opeteltavaa. Emännälle siis.

Loppuun oli varsin kiva tehdä jäähdyttelylenkki vanhoissa emännän kotimaisemissa ja katsella samalla, että mitä uutta on kyseiselle alueelle tullut ja mitä lähtenyt pois... ? Ei ollut paljoa muuttunut.

Illalla rauhoitumme Uutta Vuotta vastaanottamaan emännän äidin luokse. Pois paukkeesta ja juhlijoista. Ei kyllä kumpikaan koiruus paukkeesta välitä tuon taivaallista, mutta ne emännän hermot  Joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogimme lukijoille! Olkoon tuleva vuosi parempi kuin tämä nykyinen ja tuokoon se meille kaikille koiriemme kanssa kisaaville paljon hyviä kisatuloksia ja -menestystä!   (kisoissa mukaanlukien luonnollisestikin myös näyttelyt...)