Jep. Sinne me lopulta päädyttiin, vaikka oli varsinaista pähkäilyä vielä torstainakin. Agilityn SM-kisoihin Nastolaan. Torstai oli ensimmäinen päivä, jolloin Noks ei enää könkkässyt soratiellä, saati mennyt epäpuhtaasti! Mutta oikeasti emäntä pyrki tekemään kaikkensa, jotta saisi koiruuden kuntoon, vaikka ei ole kyllä ollenkaan varma, että hyödyttikö heikäläisen tekemiset mitään, vai oliko se fyssarin apu kaikista parhain? Emäntä hieroi Nokin vielä keskiviikkona selästä, oikeasta jalasta (jänteet + kyynär), lavasta ja niskasta. Keskittyen siis oikeaan puoliskoon. Antoi pakastetulla kauratyynyllä kylmähoitoa ja oli laittanut useampana yönä Back on Track-verkkoloimen päälle. Ja toivoi hartaasti, jotta könkkäys päättyisi ennen kisoja. Mutta oli kyllä henkisesti varautunut siihen, että sinne ei päästä. Tai sitten ehkä hyvässä lykyssä voitaisiin osallistua vain sunnuntain yksilökisaan, jättäen perjantain normikisat väliin, kuten myös lauantain joukkuekisan. Mutta kaikki riippui vain ja ainoastaan Nokin kunnosta. Jos näyttäisi siltä, että edelleen könkkää tms, jäädään kotiin....
Lopulta torstai-iltana emäntä päätti pakata kaikki tavarat kasaan ja lähteä perjantaina reissuun, koska könkkääminen oli tosiaan ohi. Mutta jos tosiaan vielä jostain syystä näyttäisi siltä, että könkkääminen palaa, jätettäisiin kisoja väliin.

Koska perjantainakin näytti tilanne hyvältä Nokin suhteen, ei emäntä enää epäröinyt käydä ilmoittautumassa illan kisoihin. Kisapaikalle emäntä koirineen meni jo klo 13 aikaan, vaikka ensimmäinen rata alkoi vasta klo 17, mutta saipahan auton lähelle kisapaikkaa, oikeastaan viereen, myöhemmin parkkipaikkaa joutuisi haeskelemaan kauempaa. Hyvin ehti koirat lenkittämään pidemmän kaavan mukaan ja lenkkiä kyllä itse kukin siinä jo kaipasikin reilun neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Matkalla oli vain yksi pikainen pysähdys.
Kun illan kisa alkoi, oli siinä vaiheessa kelikin jo parempana, ei enää vettä satanut, kuten oli koko päivän tehnyt... Illan ensimmäinen kisa oli hyppyrata, jossa tuomarina oli Johanna Nyberg. Sinänsä oli mielenkiintoista mennä radalla, koska viimeistelytreenit jäi keskiviikkona tekemättä ontumisen johdosta, saati kaikki muukin valmistelu. Eikä treeneissä oltu käyty kahteen viikkoon, kun aikaisemmankin viikon treenit jäivät väliin osteopaatilla käynnin johdosta... 
Hyppyrata meni oikeasti varsin kivasti, Noks oli kuulolla ja vauhtia riitti. Vain emännästä johtuvat virheet tulivat radalla, ensimmäinen kepeille viennissä, kun ei linjannutkaan kunnolla (oli tarkoitus tehdä pieni vekki) ja toinen virhe viimeisellä hypyllä... Emäntä oli sen verran edellä koiruutta, että maaliin tultuaan laski kätensä alas ja Noks oli vasta silloin tulossa viimeiselle hypylle, joten kun käsi laski, laski myös Nokin laskutelineet eli jalat ja viimeinen rima tuli alas. Tulos radalta siis 10vp, mutta emäntä oli kyllä tosiaan tyytyväinen. Etenemä oli 4,36m/s ja sijoitus 91. kun koirakoita mukana 154.

Illan toinen rata (agility) olisi alkanut vasta noin klo 20.30, koska kisat olivat puolisen tuntia myöhässä. Emännällä oli tarkoitus osallistua tähänkin kisaan vain jotta saisi otettua kontaktit. Mutta koska keli tosissaan alkoi muuttumaan aurinkoisemmaksi ja lämpötilakin oli vähän päälle 20 astetta, alkoi väsymys sekä kuumuus vaikuttamaan sekä emäntään, että koiriin. Aikansa mietittyään ja pähkäiltyään, emäntä päätti, että on parempi lähteä majapaikkaan kunnolla lepäämään, syömään ja nukkumaan...  Joten agilityrata jätettiin siis väliin.

Lauantaina oli vuorossa SM-joukkuekisa, jossa tuomarina Kari Jalonen maksikoirakoilla. Emäntä oli siis joukkueessa mukana Nokin kanssa ja suoritusvuoro oli puolilta päivin. Varsin märissä oloissa sai kyllä nyt kisata! Vettä oli alkanut yöllä satamaan ja sitä näköjään riitti pitkin päivää... Nyt oli varsin huonosti nukuttu yö takana, varsinkin emännällä, kun tyyny ei vain millään asettunut kunnolla, joten heti aamupalaksi sai emäntä ottaa pariin otteeseen buranaa...Niskat olivat sen verran kipeät, mutta onneksi pääkipu helpotti ennen omaa kisavuoroa.
Voisi sanoa, että tämä rata oli yksi Nokin parhaita! Kieltämättä puomin alastulo oli siinä ja siinä, mutta tuomarin mielestä kontaktivirhettä ei tullut, joten sitä ei tullut! Noks oli todella hyvin kuulolla ja sillä oli aivan hirveästi vauhtia! Emäntäkin todellakin joutui nyt juoksemaan ja kovaa! Radalta tuli tulokseksi 0vp. ja jos emäntä laski oikein etenemän, niin se oli Nokilla 4,58m/s ja näin kovaa sen on mennyt vain kerran aikaisemmin ja silloinkin hyppyradalla. Joukkueemme nopeimmalle koiralle, bordercollielle, Noks hävisi vain 2,4s, joten on tosiaan töppöstä liikkunut varsin tiukkaan tahtiin.

Tässä vielä joukkuekisan ratapiirros:

Joukkueellamme meni oikeasti todella hyvin! Ensimmäinen koirakko teki nollan, toinen hylätyn, Noks nollan ja viimeinen lähtijä 5 vp. Ja kun vain kolme parasta tulosta lasketaan kisaan mukaan, oli joukkueemme tulos 5vp. Tällä tuloksella joukkueemme (Sawon Agilityurheilijat ry, SWAU) sijoittui sijalle 13, kun joukkueita oli mukana 96!

Sunnuntain yksilökisoihin emäntä lähti hyvillä mielin. Hyvin nukuttu yö, se tyyny löysi nyt kunnolla paikkansa pään alta, joten pääkipua ei ollut tiedossa aamulla ollenkaan ja vieläpä suht pitkät yöunet. Vettä vain taas vaihteeksi satoi varsin hyvin... emäntä suuntasi taas ajoissa kisapaikalle, vaikka oma vuoro olisi ollut vasta iltapäivän puolella, mutta "aikainen lintu madon nappaa", joten sai auton lähelle kisapaikkaa. Ja mukavahan niitä kisoja oli katsella ihan rauhassa ennen omaa vuoroa pitkä aamulenkin jälkeen. Kisapaikan ympärillä oli sen verran hyvät lenkitysmaastot, että emäntä siellä teki kaikki pidemmät lenkit koirien kanssa, ihan ajan kanssa.

SM-yksilökisan ensimmäinen rata oli hyppyrata ja tämä oli tavallaan myös karsintarata. Kaikki nollan tehneet tai 50 parasta pääsisi finaaliin. Tuomarina tällä radalla oli Jari Helin. Iltapäiväksi sopivasta jo poutaantui ja aurinkokin yritti pilkistää välillä.
Rata näytti tältä:

Keskittyminen radalle meni hyvin ja Noks oli rauhallinen huolimatta ympärillä olevasta hälinästä, joten rennosti valmistauduttiin karsinaan menoon, oli vain pari koirakkoa meitä ennen... Vähän aikaisemmin radalta ollut koirakko jäi ahtaaseen tilaan seurustelemaan kaverinsa kanssa, juuri kulkureitille, mutta emäntä ei näistä välittänyt, koska oli kyykyssä Nokin edessä ja molemmat olivat rentoina ja keskittyneinä vain toisiinsa. Odottaen vuoroaan. Yhtäkkiä Noks veti kilarit! Pisti kunnon rähinän päälle! Liekö tämä emännän selän takana ollut collie oli tunkenut itsensä liian lähelle vai mitä lie, mutta vasta tässä vaiheessa hävisi se seurustelemaan juuttunut tyyppi muualle koirinensa, mutta niin hävisi myös meidän ja varsinkin Nokin keskittyminen... Eikö hitto soikoon ihmiset osaa pitää koiristaan huolta, ettei ne tunge muiden luokse??? Eipä emäntä enää onnistunut samaan Nokia yhtä rauhalliseksi ja keskittyneeksi itseensä, kuten aikaisemmin ja piti jo siinä vaiheessa siirtyä odottamaan vuoroa ensimmäiseen karsinaan kolmesta... Alkupätkä radasta meni ihan hyvin, mutta sitten katkesi se ohjausnuora nro 9 hypylle tultaessa. Ei vain enää onnistunut emäntä pitämään liinoja käsissä, joten hylätty... Turha edes sanoa, että alkoi jurppimaan? Joten emme sitten tehneet rataa loppuun, vaan putken kautta pois. Noks kyllä otti suoralta pätkältä kaikki hollilla olevat hypyt myös, mutta emäntä ei niitä edes ohjannut. Ärsytti ja suunnattomasti!!! Se tärkein kisa, jonka takia kisoihin yleensä lähdettiin ja se menee aivan perseelleen pelkästään tuollaisen rähinän takia. Juuri, kun pitäisi olla radalle menossa. Jos lauantain kisan jälkeen emäntä oli onnellinen, niin nyt oli kyllä niin mustat pilvet pään yläpuolella, ettei olisi voinut uskoa!

Tässä hyppyrata eri suunnista kuvattuna:

Turhapa sitä oli enää kisapaikalle jäädä. Pitkä lenkki koirien kanssa, tavarat kasaan ja kotimatkalle... Ehkä ensi vuonna uudestaan, ehkä ei. Ei voi koskaan tietää.

Loppuun vielä muutama kuva joukkuekisasta, kuvat © Sirpa Saari

Lisää kuvia tästä linkistä.