Eilen käväisimme emännän kaverin ja hänen koiransa kanssa lenkkeilemässä Puijon maisemissa. Tulipahan emännälle ja koiruuksille vähän vaihtelua, kun kieltämättä välillä alkaa jo tylsistyttää kulkea aina vain samoja metsiä ja polkuja pitkin...

puijo%20%28450x338%29.jpg

Upeat on kyllä maisemat Puijon metsistä katsella! Ja kun seura oli hyvää, niin yllättävän nopeasti aika kului! Gami joutui kulkemaan koko lenkin flexissä, kun emäntä ei heikäläiseen luota vieraan koiran ollessa mukana. (tosin Gami taisi kuvitella koiruuden nartuksi, vaikka kyseessä oli leikattu uros... ) Noks oli alkuun hihnassa, mutta pääsi lopulta juoksentelemaan irti kaulurinsa kanssa ja heikähän juoksi! Ei kauluri haitannut menoa yhtään! Puolessa välissä matkaa oli ojissa vielä vettä ja Noks rällätteli onnessaan menemään ojanpohjia myöten pidemmän matkaa roiskutellen vettä ympäriinsä. Parhaimmillaan ei koiruudesta näkynyt kuin vähän kaulurin reunaa aika ajoin, kun saniaiset kasvoivat tiiviisti ojan reunoilla muodostaen pienen katon ojan päälle. Siellä tuo "idiootti" onnessaan loikki menemään... Mutta oikeasti ihana on katsoa, kun koira nauttii olemassaolostaan ja elämästään, vaikka varsin rapainen koiruus temmeltämisensä jälkeen olikin... Onneksi oli varsin lämmin ja aurinkoinen keli, joten hyvin ehti kuivumaan ja pudottamaan pahimmat hiekkansa itsestään pois ennenkuin kotona oltiin...