Eilen matkasi kakarakoira taas näyttelyyn emännän suunnatessa töihin ja Gamin jäädessä kotivahdiksi. Kyllä tuo kakara näköjään aina tietää jonnekin pääsevänsä, kun kevythäkki otetaan matkaan. Eipä malta siinä vaiheessa enää pahemmin pisuja, saati mitään muutakaan tehdä, kun suunnataan kohti kirkon parkkipaikkaa. Pikemminkin ääniefektiä käytetään ja vahditaan jokaista ohiajavaa autoa, että joko se kyyti siinä on jo tulossa??!

Suuntana kakaralla oli tällä kertaa Tuusniemi, jossa tuomarina Hassi Assenmacher Saksasta. Onneksi kessujen kehä oli taimitarhan sisällä, koska pakkanen paukutteli ulkona varsin kiitettävästi, n. -26C. Kakara oli ilmeisesti taas oma "tyypillinen" itsensä kehässä ts. höseltäjä ja äänekäs kaveri, joten tuttuun tapaan tuli taas maininta kehäkäyttäytymisestä  , mutta kaikesta huolimatta ihan kiva arvostelu kuitenkin:

"14 months, smaller size. Masculine head. Wedge-shaped. Good stop. Dark eyes. Good ear set and carriage. Short body. Nice topline, enought chest. Good front. Well ang. behind. Needs ringtraining in the move. Good coat and temp."
 Ja sama suomeksi (Kiitos Pia!): "14 kk, kooltaan pienehkö. Urosmainen pää, kiilan muotoinen. Hyvä otsapenger. Tummat silmät. Hyvä korvien kiinnitys ja kanto. Lyhyt runko. Mukava ylälinja, riittävä rinta. Hyvä etuosa. Hyvin kulmautunut takaa. Tarvitsee kehäkoulutusta liikkeessä. Hyvä turkki ja temperamentti." JUN EH, JUK 3

Ja reissulta tuli kakaralle uusi "kutsumanimi" matkaan: haisunäätä. Kakara taitaa jännityksestä sen verran enemmän paukutella pahoja hajupommeja ilmoille, että siinä lähiympäristö sitten jo kärsii   Tosin tällä kertaa ei tuo kakara malttanut edes aamulenkillä isompia tarpeitaan tehdä, vaikka reilun 0,5 tunnin lenkki tehtiinkin -28 asteen pakkasessa, joten se varmaan vielä avitti asiaa. Liekö pakkanen pistänyt silloin röörit tukkoon ja koiran liikkumaan vain eteenpäin? Ja silloinhan ei mitään enää malteta tehdä, kun sitä kyytiä odotellaan...