Emäntä tuppaa olemaan välistä vähän yllytyshullu  Ilmoitus tuli, että kessujen tokon mestaruuskokeeseen olisi vielä tilaa... Emäntä sitten vielä varmisteli, että onko oikeasti vielä kokeessa tilaa ja jos on, niin voisi sitten kakaran moiseen ilmoittaa, idiootti kun on.   Ja niinhän siinä kävi, että kokeessa oli tilaa ja sanojaanhan ei voi enää perua.    Siinä vaiheessa tuli emännälle kiire ja hän pyysi kaverinsa katsomaan kakaran liikkeet läpi (alokasluokka), että mille näyttää vuoden tauon jälkeen? Yllättävän hyvin meni ja lisäksi vielä potku persuuksille, että ilmoitus vain sisään! Ei se ota, jos ei annakaan...  4-5 kertaa ehditiin valvovan silmän alla liikkeitä treenata ja kertaalleen itsenäisesti ennen koetta (emännälle iski flunssa päälle, joten sängynpohjalle joutui... ). Tokoaitaa peräti kerran otettiin ja katsottiin edellispäivänä ennen koetta, että meneekö koiruus yleensä itsenäisesti sen yli, kun emäntä tajusi, että koirapuistossa olisi edes vähän sen suuntainen este olemassa... Eli todella kehnoa oli tuo aidan harjoittelu

Sunnuntaina oli kukonlaulun aikaan herätys ja matkaan puoli kuudelta aamulla kohti Oulua... Ja paikanpäällä emäntä tajusi, että eihän kakara ole koskaan edes ollut paikallaolossa ryhmässä!  Yleensäkin ensimmäistä kertaa kakara tokokokeessa. Voitte uskoa, että emäntää jännitti paikallaolo aivan pirusti!.  Aina autosta tultuaan, kakara taas ilmoitteli maailmalle olemassaolostaan ja tuppasi sitä jatkamaan kehän laidalla ja vähän joka suunnassa, missä vain näki muita koiria. Kehässä onneksi suht hiljaa osasi olla, vaikka sielläkin taisi laulella omiaan... ?  Ensimmäinen liike, luoksepäästävyys (10), oli myös emännällä jännityksen alla, mutta yllättävän hyvinhän tuo kakara paikallaan istui, kun tuomari tuli heikäläiseen tutustumaan. Eipä tuotakaan ole tullut pahemmin harjoiteltua vieraiden ihmisten kanssa...  Paikalla makaaminen (9½) onnistui hienosti! Puoli pistettä tipahti pois sen takia, kun kakara yhdessä vaiheessa hivenen haisteli maata... Seuraaminen kytkettynä (7½) oli emännän mielestä täysi fiasko! Kakaralla ei ollut keskittyminen parhaimmillaan, haahuili vähän miten sattui ja perusasennot unohtuivat täysin! Parhaimmillaan seistä törötti emännän edessä silmiin tuijottaen...  Seuraaminen taluttimetta (9) oli sitten jo kakaraa itseään, seurasi hyvin ja perusasennot löytyivät huomattavasti paremmin, mutta himpun vielä parantamista siinä. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (9½) onnistui hyvin, puolikkaan pisteen menetystä ei emäntä tiedä, että mistä johtui? Laiska perusasentoon siirtyminen maasta tms? Luoksetulo (9), siinä emännällä tuli pieni väli käskytykseen, kun yhdisti nimen ja käskyn: "Ilo - viereen", kun se olisi pitänyt olla yhtenäinen "IloViereen"  Liekö siitä meni piste? Vai jostain muusta? Seisominen seuraamisen yhteydessä (9), pisteen menetyksestä ei tietoa... Estehyppy (7), lähti vasta toisella käskyllä hyppäämään ja vähän töpötteli seisomiskäskyn jälkeen. Mutta pääasia, että hyppäsi!  Kokonaisvaikutus (8), emäntä saisi opetella vähän paremmin kokeen säännöt ja muistaa jatkossa kysyä ennen liikkeen alkua, jos jotain kysyttävää on .  Kieltämättä eipä ollut tullut kertailtua sääntöjä ollenkaan, joten ei enää muistanut, että missä vaiheessa sai vielä käskyn koiralle antaa...? (eli, kun kysytään ennen liikettä "onko ohjaaja valmis?" ja tähän ilmoittaa olevansa valmis, niin koiralle saa vielä antaa paikkakäskyn, ennenkuin lähtee itse vierestä (mm.luoksetulo). Kehästä päästyään emännältä pääsi pieni noituminen (anteeksi!), kun tuntui, että ei kovin hyvin mennyt. Parhaiten oli juurikin muistissa seuraaminen taluttimessa ja hyppy... Ja ei kyllä tullut katseltua ollenkaan, että millaisia pisteitä tuomari antoi liikkeiden jälkeen... Joten emäntä oli vähän hölmistynyt, kun kuuli pisteet: 175,5 pistettä!    Eli heti napsahti kakaralle alokasluokasta 1-tulos...   No, HUPS! Meni siis oikeasti paremmin kuin hyvin!  Ja kuulemma tuo tuomari ei anna ns. säälipisteitä, vaan ne pisteet pitää todellakin ansaita, joten emäntä saa olla todella tyytyväinen tuohon tulokseen ja pistemäärään .  Tällä tuloksella ALO1, 175½ p. oli kakara alokasluokassa sijalla 3. Ja näköjään myöskin kessujen rotumestaruuskisassa oli sijalla 3, vaikka emäntä koko ajan, tähän päivään asti, oli luullut, että oltiin sijalla 4

Eipä voi sanoa, että olisi ollut hukkareissu. Kannatti olla näköjään yllytyshullu  Ja Marille suuri kiitos, että katsoi meidän peräämme treeneissä ja antoi kullanarvoisia ohjeita. Ilman niitä, emäntä olisi ollut täysin hakoteillä ja koe olisi mennyt huomattavasti huonommin. (ohjeita mm. siitä, miten kakaran kanssa pitää käännökset ottaa ja kumpiko jalka pitää emännällä olla tukijalkana käännöksessä, jotta koiruus ei irtaannu sivusuunnassa? Millä vauhdilla pitää emännän itsensä liikkua seuraamisessa, jotta koira ei edistä?)

Muutama kuva itse kokeesta, kuvat © Pirre Puronvarsi