Eilen intouduimme päiväsaikaan tekemään fys.terapeutin neuvomaa laatikko"jumppaa" sekä Gamin, että Ilon kanssa. Hyvin kyllä tulee poikien luonne-erot tuossa(kin) esille! Gami oli taas tarkkaan harkitseva, eikä vahingossakaan halunnut takajalkojaan nostaa laatikon päälle - oli siinä etujalat tai ei. Jääräpäisesti vain etujalkansa nosti laatikon päälle ja lukuisista toistoista ja houkutteluista huolimatta, ei ne takajalat löytyneet sinne matkaan. Vähän virkistyi homma, kun maksapalat muuttuivat juustopaloiksi, mutta ei riittävästi.

Kakaralla meni vain muutama kerta niin, että vain etujalat oli laatikon päällä. Sen muutaman kerran jälkeen löytyi takajalatkin sinne ja tyytyväisenä kakara seistä napotti laatikon päällä ja pisteli makupaloja suuhunsa. Kun Gamin kanssa asiaa treenattiin, pyrki kakara tiiviisti vielä siihen matkaan... Läpse vain kuului, kun etujalkansa iski laatikon päälle ja valmistui kiipeämään kokonaan siihen.

illalla emäntä muisti - ja yleensäkin osasi - mennä oikeaan aikaan kakaran agilitytreeneihin hallille. Yllättävän hiljaa malttoi kakara siellä olla, vaikka emäntä arveli heikäläisen huutelevan kovaan ääneen tulostaan. Taisi olla kakaralle yllätys se, että siellä olikin ääntä jo ennestään?

Yksittäisiä esteitä opeteltiin sivummalla, kun edistyneemmät tekivät omia pieniä ratatreenejään. Putkea muistuteltiin ensimmäisenä mieleen ja se onkin näköjään kakaran mieluisin este tällä hetkellä ( tosin myös tutuin), koska koko ajan oli sinne menossa, jos vain mahdollista. Avustajan kanssa tutustuttiin pussiin ja A-esteeseen. Pussissa ei ainakaan nyt alussa ollut mitään ongelmaa, kun avustaja piti kiinni ja emäntä itse kutsui koiruutta pussin toisesta päästä kurkkimalla kankaiden välistä ja pitämällä kangasta auki. Hivenen annettiin selkää hipoa kankaan, mutta kakara ei ollut siitä moksiskaan. Muutaman toiston jälkeen, jätettiin pussi hautumaan päänuppiin. 

 A-estettä otettiin muutaman kerran ensin nostamalla kakara alastuloon ja siitä annettiin laskeutua makupalan perässä alas asti ja odottamaan 2on-2off - tyyliin. Hieno poika oli!  Myöhemmin otettiin A:ta ihan vain suoraan siihen menemällä ts. koiruus joutui sen suorittamaan kokonaan. Ensimmäisellä kerralla hivenen hirvitti se kipuaminen, mutta kertaalleen harjanteen yli päästyään, ei enää yhtään jännittänyt vaan huiteli varsin reippaasti A:n yli ja alastulokontaktille. Jätimme tässä vaiheessa A-esteen hautumaan kakaran päähän seuraavaan kertaan.

Pöydällä käytiin muutaman kerran pyörähtämässä ja siinä vain syötiin makupaloja ja rapsuteltiin - ja pidettiin taukoa...

Pujottelua harjoiteltiin verkkojen ja avustajan avulla. Avustaja kulki pujottelun toisella puolen ja emäntä toisella puolen ja kakaran suorittaessa pujottelua lelun perässä. Alkutakeltelujen jälkeen alkoi kakaralle löytymään rytmi, eikä enää kammoksunut niitä verkkoja ympärillään. Molemmin puolin otettiin, ts. sekä oikealta, että väärältä puolelta, jotta kakara tottuisi heti alusta, että emäntä voi olla kummalla puolella tahansa. Ja avustaja kävelee matkassa samalla kehuen koiruutta, jotta kakara tottuu siihen, että toisellakin puolella voi joku olla (esim. tuomari).

Keinuakin kerrattiin avustajan kanssa ja se olikin yllättävän jännä paikka nyt Ilon mielestä! Se oli joko etupää laudalla, tai takapää tai mahdollisesti vain toisen puolen jalat, kun muutoin loppuosa oli maassa. Päädyimme sitten vain totuttamaan Iloa olemaan rauhassa keinun alastulossa (keinu kokonaan maassa) ilman, että ne töppöset tuppasivat menemään aina laudan reunan yli maahan.