Siis aivan mieletöntä! Emäntä ei voi lakata hymyilemästä! Naama virnistelee kuin Naantalin aurinko =) Miksikö? 

Eilen käväisimme taas Gamin kanssa agin möllikisoissa. Tällä kertaa oli vain yksi rata tarjolla, mutta se näköjään riitti. Ennen radan alkua emäntä pyysi jo valmiiksi paria kaveria sekä tuomaria kehumaan Gamia koko radan ajan samalla, kun itsekin Gamia tsemppasi ja kehui. Sovellettu viuhkapallo (kiitos Anulle vinkistä!) oli myöskin käytössä ts. vinkupallo, jonka sisälle oli tungettu lihapulla, mutta jonka koira itse sieltä saa pois. Emäntä oli siis yhden Gamin vinkupalloista "tuhonnut" tekemällä pari koloa sen kylkeen, jotta pullan saa sisään laitettua. Noh, onneksi se vinkupallo oli jo valmiiksi rikki ;-)

Gami oli heti kentälle mentäessä täpinöissään autosta ulos päästyään, kuten myös jo heti lähtöalueella, jossa normaalisti se on kuin maansa myynyt. Radalle lähdettiin vauhdilla ja samalla hivenen emännänkin yllättäen, koska tuollaista vauhtia Gami lähtikin. Heti alussa oli Gami intoa täynnä ja rata mentiin iloisesti, vauhdikkaasti ja todella innokkaasti! =D Vanha tuttu, vauhdikas ja iloinen Gami oli tullut takaisin! Me molemmat oltiin todella hyvässä fiiliksessä radan jälkeen ja Gamillekin radan päätyttyä tullut palkka viuhkapallon muodossa oli aivan huippujuttu! Voi jee! Liekö olisi mahdollista, että ongelmamme olisi nyt ratkennut? Ihan vain sillä, että Gami sai ulkopuoliselta kehumista ja tsemppaamista? Ja kun se nyt sai oikean fiiliksen, niin emännänkin kehut kelpaavat? Luottavaisin mielin nyt taas eteenpäin katsellaan ja pyritään pitämään tämä saavutettu fiilis yllä. Gami oli aivan onnessaan radan jälkeen, mutta niin oli emäntäkin. Ja tuntuu edelleen, että emännän naama loistaa kuin Naantalin aurinko onnesta. Oli kuin olisi saanut aivan mielettömän lottovoiton! =D

Suuri kiitos Nuutisen Marille viikon takaisesta älynväläyksestä, kuten hän itse sanoi ;-) Ei olisi voinut parempaa kyllä keksiä! Ja kiitokset Oilille, Tiinalle ja tuomarille tämän kertaisista kannustuksista. Näitä me tarvitaan!

Eilen ennen möllikisoihin lähtöä emäntä sai kerättyä kesän ensimmäiset mustikat (peräti 0,5 litraa, kun ei pitkään ehtinyt metsässä olla) ja samalla siinä koiruudetkin puskissa pyörivät. Nopeasti näköjään kakara oppi homman eli tuhisten siellä mustikkapuskissa mustikoita suuhunsa otti ja söi :)

Toissapäivänä joutui kakara hivenen töihin, kun emäntä lähti lappalaiskoirien aloittelevien koirakoiden tokotreeniin naperon kanssa. Kentälle mennessä Ilo päästi hirveän älämölön ilmoittamalla itsestään kaikille muille autosta tultuaan. Onneksi kuitenkin malttoi sitten rauhoittua haukkumisensa kanssa ja keskittyä välillä peräti töihinkin ;-) Ilolle tuttuja asioita tehtiin vuorotellen eli muiden ohittamista pujottelemalla ja vastaan kävelemällä, istumista, maahanmenoa ja luoksetuloa. Kun tuntui, että tuli "luppoaikaa", emäntä teetti kakaralla omia juttujaan eli peruuttamista, kontaktin ottamista ja hivenen seuraamista lyhyen lyhyellä pätkällä ts. palkka heti, kun seuraamispaikka oli oikea. Luoksepäästävyyttä varovasti myös harjoiteltiin, tarkoituksena se, että kakara ei ole heti luoksetulijaa vasten pomppimassa tai syliin menossa, jos se luoksetulija kumartuu.