Emäntä kävi koirineen eilen treenailemassa päiväsaikaan. Gami pääsi vähäksi aikaa hurvittelemaan pujottelun merkeissä ja samaa pikku radanpätkää tekemään medihypyillä, kuin mitä edellispäivänä oli Nokin treenissä ollut. Uketsu oli kyllä varsin into piukeana, eikä tällä kertaa tullut mitään ontumista  Ilo sai vain vähän aikaa treenata pujottelua targetin kanssa, tosin heikä itse olisi ollut valmis tekemään vaikka mitä! Hyppi ja loikki itsensä ympäri iloisesti räkyttäen samalla ja odottaen koko ajan, että mihin suuntaan saa singota?

Nokin kanssa treenattiin alkuun vähän keppejä targetin kanssa. Sen jälkeen hivenen kontakteja A-esteellä, sekä edellispäivän treenirataa mentiin muutaman kerran. Kylläpä poitsu liikkui vauhdikkaasti ja oli eri pirteä verrattuna keskiviikon treeneihin!  Pidettiin taukoa aina välillä ja silloin pääsivät Gami ja Ilo tekemään omia treenejään. Kun Nokin kanssa jatkettiin, jatkettiin uudestaan keppitreeniä ja siinä edistyttiin taas pykälän verran! Nyt menee jo puolikas pujottelu poitsulla, tosin emäntä joutui kulkemaan mukana, jotta ehti palkkaamaan targetille. (ei voinut jättää makupalaa valmiiksi, kun se olisi mennyt sitten ennen aikojaan... ). Pujottelun jälkeen siirryimme puomin kontakteille (huiput!  ) ja sen jälkeen kertailtiin keinua. Tässä kyllä kävi niin, että Noks otti ja karkasi keinulle ennen aikojaan yhdessä vaiheessa, joten menipähän poika sitten sen itsenäisesti loppuun asti kunnon kolahduksen kera  Mitäpä Noks tuumasi? Ei mitään!  Tosin pari seuraavaa kertaa tuli puolen välin jälkeen pois, mutta kun emäntä otti makupalat kunnolla nenän eteen ja naksun kanssa palkkaili, ei enää ollut mitään ongelmaa. (Tätä samaa tosin teki kyllä myös puomin kanssa, kun ensimmäisiä kertoja sitä kokonaisuudessaan opetteli ts tuli silloin kesken ylösmenon pois) Treenit oli hyvä lopettaa todella onnistuneeseen keinun suoritukseen (kera hurjien kehujen) ja putkeen heti sen jälkeen.

Lopuksi koko lauman kanssa pitkälle rauhalliselle lenkille hallin ympäristöön aurinkoisessa ja helteisessä kelissä (+24)  ja eipä siinä kyllä muuta enää tarvittu, kun koiruudet olivat varsin tyytyväisiä ja nukkuivat heti kotiin päästyään.

Keskiviikkona oli taas Nokin vuoro päästä treenailemaan. Kyseiset treenit menivät oikeastaan ns. penkin alle, kun Noks oli varsin väsynyt. Emäntä oli päästänyt Nokin riehumaan ennen treeniä lenkin yhteydessä koirakaverin kanssa (ja Gamin ja Ilon kanssa), joten näköjään tämä riehumislenkki vei pojalta voimat... Eli treeneistä ei ole paljoa kerrottavaa. Tai no jotain    Tekniikkaharjoituksena oli opetella vippausta ja sehän on Nokille(kin) uusi asia. Siinä sitä sitten harjoiteltiin ja yhdessä vaiheessa Noks pyörähtikin nätisti emännän jalkojen taakse sillä seurauksella, että kun emäntä oli juuri ottamassa askelta taaksepäin, Noks pyörähti jalkoihin ja siinä vaiheessa tanner sitten tömähti, kun emäntä persuuksilleen kaatui. Noks jäi vähän alle, kun eihän se idiootti tajunnut ajoissa alta lähteä pois!  Katsoi vain, että "ny se tulee"   Nokille ei tullut mitään haavereita, kun ei emäntä ehtinyt koko painollaan rojahtaa päälle, kun Noks tajusi kintut ottaa alleen. Emännällä sitä vastoin on käsivarsi lihaksiltaan kipeä (otti kädellä vastaan) ja vanha niskan revähdysvamma taas ilmoittelee olemassa olostaan...  Agility ON vaarallista!

Eilen pääsikin Ilo lyhyellä varoitusajalla fysioterapeutin hoidettavaksi, joten illan agitreenit pistettiin myyntiin. Tosin Ilon kanssahan ei niihin oltaisi muutoinkaan menty. Ontumista ei enää kyllä eilen aamulla ollut, mutta liike oli epäpuhdasta ja tykkäsi enemmän kulkea käyntiä, kuin ravia. Muutaman metrin saattoi ravata lenkillä, mutta sitten pudotti käyntiin ja sitten taas jonkin ajan kuluttua ravasi ja taas käyntiin...  Emäntä arveli, että nyt tällä kertaa saa ammattilainen koiruuden katsoa läpi ilman, että emäntä alkaa Iloa hieromaan.

Susanna aloitti hankalammalta eli oikealta puolelta. Etujalkansa kohdalla Ilo jäkitti kovasti vastaan, mutta lopulta käsittelyn jälkeen antoi sitä jo kunnolla venytellä ja rentoutui muutoinkin. Lavan luota löytyi kipeitä paikkoja ja selkäkin oli lihakseltaan kova, myös takajalkansa kohdalla vähän jäkitteli vastaan. Vasemmalla puolella ei ollut ongelmia, siellä kaikki ok.

Eli kaikkinensa Susanna totesi lopuksi, että Ilossa oli nyt yhdistettynä kaksi eri koiraa: oikea puolisko oli täysin kireä, jännittynyt ja selästä lihaksiltaan kova koira. Vasemmalta puoleltaan oli rento ja kaikin puolin kunnossa oleva koira. Oikea lapa oli ongelmakohta (tai yleensäkin lapojen yläosa) sekä selän oikeanpuoleinen pitkä lihas, joka menee lapojen alle. Tiedä sitten varmuudella, että mistä moinen toispuoleisuus nyt johtuu? Mahdollisesti vaikutusta on sillä, että Ilo ottaa helposti kontaktia kulkiessaan vasemmalla puolella vieressä, jolloin könöttää niskat kenossa. Ja varmastikin vaikutusta on myös tuollaiselle "pikku"koiralle nuo maksihypyt varsinkin, kun Ilo käyttää kroppaansa väärin hypyltä alastullessaan.

Tämän käynnin johdosta ja Susannan suosituksesta jätämme tulevan viikonlopun kisat väliin ja mahdollisesti vielä ensi viikon treenitkin, jotta Ilo saa nyt rauhassa parannella kroppaansa ja palautua. Jumppaohjeita saatiin ja varsinkin toista niistä aloitamme jo heti suorittamaan. Uinti saa vielä odottaa kelien/vesien lämpenemistä...  (ympyrällä vasempaan kierrokseen, jolloin oik.kylki on ulkosyrjänä). Toinen jumppaohje oli varsin yksinkertainen, jolla haetaan lisää voimaa takaosaan ja sitä myöten kropan oikeaa käyttöä hypyissä: ylämäessä  / viistolla maalla koiruus istumaan. Kun koiruus nousee istumasta seisomaan, joutuu se käyttämään voimakkaammin takaosaansa.

Se tuli taas. Ontuminen. Ilolla.  

Viimeksihän Ilo ontui kaksi kuukautta sitten, jolloin emäntä sai hieronnalla sen pois. Ja varsinkin se tuntui auttavan, kun hieroi kyynärpään kohdalta jänteiden ympäriltä. Tosin hieronnasta huolimatta, ei Ilo ollut halukas jalkaansa kunnolla venyttämään. Kaikkia muita jalkoja sai venytellä aivan kunnolla, mutta tuon kohdalla alkoi jäkittämään vastaan ts ei tuntunut hyvälle. Eikä väkisin venytetä tietenkään!

Eilen päiväsaikaan metsälenkillä emäntä sitten taas huomasi, että yhdessä vaiheessa koiruus piti oikeaa etujalkaansa vähän ylhäällä pariin otteeseen istuessaan. Iltalenkillä koiruus sitten jo kulki epäpuhtaasti ja lopulta könkkäsi. Ei emäntä nyt viitsinyt alkaa sitä jalkaa hieromaan, mutta katseli taas miten antaa venyttää, jos varovasti kokeilee?  Ei antanut venyttää, ei...  Tuntui, että vielä pahemmin jäkitti vastaan, kuin maaliskuussa.

Kiva, että taas on tullut koiruus ilmoitettua kisoihin. Viimeksihän ne jätetiin väliin, kun epäpuhtaus liikkeisiin tuli, nyt varmaankin käy samalla tavalla, ellei apua löydy... Voi piru!

"Pitkästä" aikaa kisoissa, tai ainakin tuntui sille  Eli 6.5. oli oman seuran kisat, joissa tuomareina Jari Tienhaara sekä Rauno Virta ja kaikkinensa neljä (4) kisaa jokaiselle säkäryhmälle. Emäntäkin ilmoitti Ilon kaikkiin neljään kisaan, mutta arveli jättävänsä viimeisen kisan pois, jos näyttää koiruus väsymisen merkkejä. Ei näyttänyt... Vaikka pitkän päivän autossa joutuikin olemaan Gamin ja Nokin kanssa, kun emäntä meni jo aamuksi kahdeksaan kisoihin töihin ja oma kisavuoro alkoi vasta illalla... Onneksi pariin otteeseen päivällä emäntä oli varmistanut itselleen taukoa sen verran, että pystyi käyttämään koiruudet kunnon lenkillä.

Kaksi ensimmäistä agirataa olivat Jari Tienhaaran ratoja. Radat olivat kivoja ja JUOSTAVIA!  Töppöstä todellakin joutui pistämään toisensa eteen, mutta jos emäntä sen joutui tekemään, niin kyllä koiruuskin liikkui! Ensimmäisellä radalla sössittiin pujottelussa kertaalleen, joten sitä korjaamaan. Myös puomin alastulo loikittiin. Saldona siis 10 vp ja 0,77s yliaikaa korjailuista... Etenemä oli Ilolla 3,59m/s eli ei paha Iloksi  . Toisella radalla riitti Ilolla edelleen vauhtia ja kun emännälle tuli hetkellinen ajatuskatkos puomin alastulon kohdalla, ehti Ilo paineltamaan eteenpäin oman mielensä mukaan. Lähti ns. lapasesta... Joten yksi hyppy väärinpäin ja hylätty...

Kaksi viimeistä rataa olivat Rauno Virran ja toinen näistä oli agirata ja toinen hyppyrata. Tuomarit olivat tehneet keskenään yhteistyötä, joten Raunonkin radat jatkoivat samaa juostavaa linjaa... Ja sitähän taas juostiin!!!  Tältä ensimmäiseltä Raunon radalta loikittiin taas puomin alastulo, mutta muutoin rata oli varsin hyvä. Tulos siis 5 vp ja aikavirhettä -4,10s. Etenemä tällä radalla oli Ilolla 3,96m/s!!!   Viimeiselle radalle lähtiessä (hyppyrata) ei Ilo kyllä näyttänyt ollenkaan väsymisen merkkejä. Ehkä hivenen vauhti oli hiipunut? Tai sitten ei. Kuitenkin aivan radan lopussa sattui emännälle kämmi ohjauksessa, joten Ilo ohjautui hypyn väärälle puolelle ja luonnollisestikin suoritti sen väärin päin  Hylättyhän siitä tuli.... Mutta todella tyytyväinen oli emäntä kaikkinensa Ilon ratoihin ja varsinkin tuohon menohalukkuuteen  Kiva, vaikkakin rankka päivä!

...ups.... Kiirettä on pitänyt, kun ei ehdi blogiakaan päivittämään

Nokilla alkoi jo huhtikuun puolella (30pvä) Slalom- eli pujottelukurssi. Nyt takana kaksi kertaa kurssista ja kylläpä pojan aivot joutuvat välillä töihin!  Mutta oikeasti tuo kyllä nopeasti oppii, kun vain malttaa keskittyä hommaan. On huvittavaa huomata, kun keskittyminen ja miettiminen alkaa: silloin suu menee kiinni ts ei kuulu haukahdustakaan ja keskittyneen näköisenä suorittaa tehtävää. Tuntuu, että tulee vielä pieni kurttukin otsalle. Tosin tämä on vain hetkellinen ilo, pian keskittyminen on taas poissa ja räksyttäminen alkaa    Ensimmäillä keppikerralla alkoi sekä emäntää, että kouluttajaa naurattamaan Nokin touhu. Tuija (kouluttaja) oli polvillaan keppirivistön päässä targetin luona valmiina palkkaamaan, kun suoritus menee oikein. Yhdessä vaiheessa Noks sitten nappasi palkat ja sen jälkeen alkoi hirveästi touhottamaan Tuijan selän takana. Touhotti, touhotti ja jotain hommasi. Lopulta jo meilläkin uteliasuus iski ja kurkkastiin mitä Noks touhuaa... Hirveä touhottaminen Tuijan nappulakenkien nappuloiden kimpussa! Nuoli ja nikersi niitä aivan kiihkeänä! Liekö kuvitteli niistä saavan palkkansa!?  Mutta voimme sanoa, että naurua piisasi  Noks siis harjoittelee keppejä takaperoisesti targetin avustuksella. Joutuen itsenäisesti miettimään ja etenemään, tosin emäntä saa vain välin näyttää, josta mennään sisälle pujotteluun. Ja heti aloitetaan harjoittelu molemmin puolin.

Vappuna (1.5.) oli Ilon treenit, mutta tällä kertaa pääsi Gamikin treeneihin mukaan. Emäntä arveli, että ottaa Ilolla vain toisen treenin ja toisen menee Gamin kanssa, kun Ilolle oli tulossa seuraavana viikonloppuna 4 startin kisat. Molempien koiruuksien treenit menivät oikein hienosti ja varsinkin Gamiin emäntä oli enemmän kuin tyytyväinen! Uketsulla oli HAUSKAA!!!  Heikä oli aivan onnessaan päästessään pitkästä aikaa treenaamaan.  Emäntä tosin otti Gamin kanssa ratatreenin mediesteillä ihan sen takia, kun pitkään aikaan ei tosiaan ole mitään tehnyt, eikä tarkoitus ollut muuta kuin vain hankkia Gamille ns mielenpiristystä. Piristys onnistui oikein hyvin, mutta ikävä kyllä seuraavana päivänä uketsu könkkäsi...  Itku pitkästä ilosta? Onneksi könkkääminen kesti vain päivän verran.

Nokin Trainings-treenit keskiviikkoisin ovat menneet vähän niin ja näin . Keskiviikkona 2pvä Noks välillä meni omiaan ja tiiraili vain viereisen kentän tapahtumia. Sinkoili A-esteelle tarkkailemaan viereisellä radalla olleen Rulla-corgin touhuja, vaikka sinne A-esteelle ei ollut edes ns suoraa tietä... Nyt viime viikolla (9.5.) treenit menivätkin sitten jo paremmin, tosin alkuun oli taas tuota huuhailua, mutta kun kouluttaja (Sanna) kehotti pitämään vetolelu+vinkulelu -yhdistelmää kädessä, toimi se todella hyvänä focuksena Nokille  (emännällä on siis vetolelu, jonka on pujottanut donitsin muotoisen vinkulelun läpi... ). Kun lelu(t) oli kädessä, keskittyi Noks paremmin emäntään. Eli voisipa sanoa, että nämä treenit onnistuivat oikein hyvin kaikkinensa, kun vain emäntä lopetti käsillään hösläämisen. On nimittäin tullut huomattua, että kun yrittää ehtiä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, alkaa emäntä hosumaan käsillään. Ja oikeasti homma onnistuu ilman höseltämistäkin  Harrin radalla kokeiltiinkin sitten jo emännän juoksutaitoja ja ehtimistä... Alkuun meni sekoiluksi, mutta lopulta rata onnistui hyvin ja emäntä ehti suoran päästä toiseen ajallaan

Ja kuten huomaatte, on päivityksiä vihdoin ja viimein edes vähän tippunut blogiimme. Ja aikaa säästääksemme huhtikuun osalta, todettakoon, että säännöllisesti ollaan treenattu sekä Ilon, että Nokin kanssa valmennusryhmissämme.

Nokin suhteen tuli kouluttajaltamme viime treeneissä palautetta, kun emäntä tuskaili ohjaamisen ja ehtimisen suhteen. Harri yksinkertaisesti vain tuumasi, että "kuvittele, että se on bc (bordercollie) ja liiku sen mukaisesti". Ah, niin yksinkertaista! Kieltämättä, kun emäntä pisti vielä entistä enemmän töppöstä toisensa eteen, ei emäntä enää ollut Nokin edessä hidasteena, eikä Noks ehtinyt lähteä tekemään omiaan... Eli kaipa tuo uskottava on, että Noks ei todellakaan ole mikään hidas etenijä? Tosin toiseen treeniin mennessämme ja kun sielläkin oli ratatreeni tarjolla, oli Noks jo varsin väsähtänyt... Kuntoa ei vielä siis pikkupojalla ole riittävästi (eikä varmasti keskittymiskykyäkään), jotta jaksaisi kahta erilaista ratatreeniä samalla kertaa. Vähän meinasi mennä välillä haahuiluksi.

Nokin treeneistäkin tuli kertaalleen otettua videokuvaa, mutta katsellaan josko se liitettäisiin tähän yhteyteen?

Kyseiset kisat menivät Ilon kanssa niin penkin alle kuin vain olla ja voi!

Koira kyllä oli kuulolla varsin hyvin, kun taas tottisteltiin ennen radalle menoa, mutta...  Tiedä sitten missä oli vika, kun rimoja tuli varsin reippaasti alas molemmilla radoilla, jota yleensä ei Ilolla tapahdu. Jälkimmäisen radan emäntä sitten jo yksinkertaisesti jätti kesken, kun jo ennen puoltaväliä oli useampi rima alhaalla... Kysäisi siinä sitten kouluttajalta, että mitä siellä radalla Ilolla oikein oli ongelmana? Ja hänen mielestään nyt pohja oli vain sen verran liukas, että se nuo rimojen putoamiset aiheutti... Kuulemma muitakin maksikoiria oli liukastelleet ihan reippaasti, varsinkin vauhdikkaammat kaverit. Ilolla vain varmaan on ollut sitten vain epävarmuus hypyn suorittamiseen, jos töppönen on uhannut livetä alla? Mene ja tiedä. Liekö nyt käynyt sitten niin, että kun sisällä halissa oli viileämpää kuin ulkona, niin kosteus oli tiivistynyt liukkaudeksi...? Mielenkiinnolla odotamme seuraavia kisoja ko hallissa, että onko todella nyt ollut tuossa vika vai onko jatkossakin sama ongelma Ilon kanssa?

Eli näistä kisoista ei nyt ollut paljoa kerrottavaa

Joensuussa käytiin Ilon kanssa kisaamassa huhtikuun alkupuolella. Koko kööri oli kyllä mukana, mutta Gami ja Noks tyytyväivät taas seurakoirien osaan. 

Tuomarina kisoissa oli Jari Tienhaara, jolla tuppaa emännän mielestä olemaan varsin kivoja ja "mielenkiintoisia" ratoja. Ensimmäinen agirata kosahti Ilon kohdalla heti kolmanteen hyppyyn, kun kakara (jep, tuo nimitys lipsahti taas ) kurvasi emännän selän takaa hypyn väärinpäin. Muutoinkin ko rata oli täyttä hösellystä Ilon kanssa. Ilo vain räksytti ja tuntui, ettei ole kuulolla ollenkaan... Mitenkähän paljon lie lopulta radalla tehtiin virheitä, kun kuitenkin suoritettiin se loppuun asti..?  *huoks*

Toiselle radalle emäntä otti tiukan komennon ja tottisteli vähän aikaa ennen radalle menoa, jotta yleensä koiruuden saa kuulolle. Huomattavasti paremmin keskittyi hommaan!  Nyt vain heti ensimmäinen rima kolahti alas sekä jossain puolessa välissä tuli rima alas tiukasta käännössä, mutta muutoin rata oli kivan sujuvaa. Eteneminen oli 3,41m/s, joten tulokseksi radalta tuli lopulta 11,41vp.

Tiistaina 27pvä emäntä käytti Gamin tutkimuksissa sperman osalta. Miksi? Siksi, kun Ilona jäi joulukuussa tyhjäksi ja kesällä/syksyllä olisi ollut tarkoitus, että Itävallasta olisi narttu ollut tulossa Gamin luo kyläilemään. Emäntä halusi varmuuden omalle pelolleen, jotta nartun ei tarvitse turhaan tulla Suomeen kalliille reissulle.

Ja pelko osoittautui oikeaksi. Ensimmäinen toteamus lisääntymistieteisiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä oli, että Gamin kivekset ovat pienet suhteessa koiran kokoon ja hivenen pehmeät. Klinikalla oli matkassa mukana myös pari juoksusta narttua. Tosin selvisi, että toisella nartulla oli todella heikot juoksut ja toiselle vasta tuloillaan, joten Gami ei kyllä yhtään kiinnostunut heikäläisistä. Pikemminkin jälkimmäiselle vain pörräsi, kun se oli riehakkaasti tulossa nenille.  Eli nartut eivät Gamia ns. sytyttäneet, kun näytettä otettiin. Ja näyte oli aivan kirkasta! Jo tämä oli paha merkki... Eläinlääkäri tutki mikroskoopilla ja teki kahdet eri värjäykset ja tulos joka kerralla oli yhtä karu: ei yhtään elävää siittiötä! P*SKA HOMMA, ei voi mitään...  Tosin eläinlääkärin kehoituksesta tehdään testi uudestaan parin kuukauden kuluttua eli toukokuun lopussa, koska joka hetki ei uros tuota mitään. Kuten nyt ei tuottanut. Toivottavasti silloin tulos muuttuisi ja tarjolla oleva houkutusnarttu olisi Gamin mielestä hemaiseva  Mutta nyt kuitenkin tämän tuloksen perusteella Itävallasta kotoisin oleva narttu ei ole enää tulossa Suomeen. Tai ainakaan Gamin luokse. Liian riskialtista ja varsin ymmärrettävää.

Emäntä jälkeenpäin toisaalta totesikin, että kaikella on ollut sitten tarkoituksensa, tarkoittaen juurikin Nokin tuloa perheeseen. Kun alkuunhan emännällä oli tarkoitus ottaa pentu Ilona+Gami -yhdistelmästä, mutta Noks sekoitti tämän pakan...