Tammikuun viimeinen Jokers-treeni oli niin yksinkertainen, mutta kuitenkin niin haastava -ainakin Ilon kohdalla    Muutoin ei kyllä mitään haastetta radassa oikeastaan ollut, mutta tuo alku... Siinä piti koira jättää paikoilleen ja itse mennä jo keinulle vastaanottamaan. Ja eihän se nyt tuon kanssa onnistu! Pysyi aloillaan niin kauan, kun emäntä kulki eteenpäin selkä kohti koiraa, mutta heti, kun vähänkin kääntyi ja käänsi päätään, ampaisi Ilo jo matkaan! Siinäpähän sitä sitten harjoiteltiin välimatkan lisäämistä. Ongelmana oli myös heti alussa ollut okseri. Ilohan on sen onnistunut kintuilleen saamaan aikoja sitten hyppätessään sen keskelle, joten nyt tuppasi alkuun kiertämään okserin, kun emäntä oli kaukana. Jos emäntä oli mukana rinnalla, ei ongelmia ollut. Mutta kyllä tämäkin sitten lopulta taas onnistui, vaikka emäntä kaukana olikin. Pituus (nro 11) mentiin ohi, JOS emäntä oli väärässä kohdin ottamassa vastaan ts liian lähellä hyppyä nro 12.  Leijeröinti pujottelulla ei kunnolla onnistunut, koska Ilo tuppasi lähtemään emännän matkaan. Targetti pujottelun päässä auttoi lopulta asiaan  Tosin emännällä on sen verran vikkelät kintut, että ns perinteiseen tapaansa pystyi kyllä helposti tuon kohdan viemään ilman leijeröintejä. Aivan lopuksi treenien päättyessä kertailimme vielä pujottelua targetin kanssa niin, että emäntä itse lähti milloin mihinkin suuntaan ja jätti koiruuden yksinään pujottelemaan...