Noks, "The Kiljukaula" täyttää tänään Ystävänpäivänä vuoden!  Vielä toistaiseksi otetaan rauhallisesti, mutta ilta menee sitten jo juhlimisen merkeissä  

Onnittelut omalle höperölle Nokille   

Tuntuu, että ei ole taas pitkään aikaan päästy treeneihin, kun viime viikon kaikki treenit jäivät väliin emännän flunssan johdosta...

Nyt olikin kokeilussa uusi käytäntö: kaksi kouluttajaa, kaksi rataa ja puolessa välissä vaihdettiin. Kieltämättä varsin hyvä! Erilaiset treenit ja erilaiset radat.

Ensin oltiin Harrin koutsattavina hyppyradan puolella. Emäntä oli jo pikkuhiljaa alkanut toivomaan lisää haastetta treeneihin, kun välillä jo treenit tuntuivat liian helpoille, tosin Jokers-ryhmähän tämä on (ja emäntä ennen oli Ilon kanssa Stars-ryhmässä). Nyt totesi toiveensa käyneen toteen, kun oli varsinaista kiemuraa   Mutta hyvin meni rata kyllä jo heti ensimmäisellä kerralla läpi, viimeisellä putkella (nro 19) Ilo huiteli ohi emännän perässä, mutta tähänkin löytyi todella hyvä selvitys. Ohjaava jalka... oli aivan väärä!  Perään toinen kierros kunnolla ohjaten ja puhtaasti läpi. Sitten Harri pisti haastetta peliin: käytettävä ohjauksessa vain jalkoja ja ääntä -käsiohjaus kielletty! Joten kädet selän taakse tai tiukasti kylkiin kiinni, jottei vahingossakaan niillä huido  Ja heti toisella esteellä oli emännällä ohjaava / tukijalka hukassa!   Tajusi siinä sitten, että miten sen homman pitää oikeasti mennä ja sittenhän sitä mentiin koko rata puhtaasti läpi -vain jalkaohjauksella (ja välillä äänellä, tosin äänen käyttö kyllä unohtui, kun keskittyi vain jalkoihin... ) Hitsi! Tuo oli varsin hyödyllinen treeni! NYT vasta ymmärtää jalkojen tärkeyden ohjauksessakin!  Emäntä on (yhä edelleen) aivan täpinöissään moisesta treenistä. Ilo oli aivan mahtava! Emäntä epäili, ettei Ilo suorita pituutta itsenäisesti, jos emäntä jo ennakkoon alkaa ohjaamaan seuraavalle esteelle (ts kääntyy jo ennen pituutta Iloon päin), mutta Ilo yllätti todella positiivisesti! Se suoritti pituuden puhtaasti, eikä jarruttanut kesken kaiken.

Seuraavaksi vaihdettiin rataa ja mentiin Tiian oppiin   Tällä radalla haasteena Ilon kanssa oli itsenäinen pujottelu, kun emäntä jo valmiiksi alkoi erkaantumaan sivusuunnassa. Eihän se ensimmäisellä kerralla onnistut, mutta seuraavilla kerroilla pujottelun loppuunviemistä itsenäisesti vahvistettiin targetilla. Ensimmäillä kierroksella emännällä muutoinkin oli pääkoppa vähän sekaisin, joten kaksi idioottia ohjausta otti radalle käyttöön, vaikka ei olisi todellakaan tarvinnut!    Hypylle nro 4 vienti oli emännällä tyyliin "pallo hukassa pyörien" kuten myös teki hypylle nro 11 jaakotuksen, vaikka olisi riittänyt vain pelkkä kääntyminen...  Joten aivot kasaan ja rata uusiksi heti perään ja hyvinhän se silloin meni

Joo... Eipä ole emännällä ennen ollut noin ahnetta koira, kuin mitä nyt! Tai no edesmennyt kessu-Sirukin osasi olla suht ahne alkuaikoinaan tultuaan emännälle, mutta kyllä heikäläisen touhutkin jo vaikuttavat pienille...

Emäntä oli eilen leiponut täytekakkupohjan, levynä. Ja laittanut sen valmiiksi kolmeen osaan kasaamista varten ja jättänyt palaset työpöydän takaseinän viereen jäähtymään. Iltalenkki heitettiin koiruuksien kanssa ja heti sen jälkeen, päästettyään koirat sisälle, emäntä käväisi pikaiseen laittamassa auton piuhaan ts. oli poissa muutaman minuutin...  Takaisin tullessaan katseli vähän aikaa hölmistyneenä työpöytää ja laski mielessään, että yks-kaks... mutta missä kolmas?   Eikö vain yksi osa pohjasta ollut hävinnyt parempiin suihin!   Eikä ole edes vaikea arvata kuka on ollut kyseessä! Mutta emäntä kyllä epäilee, että Ilo "the yllytyshullu-idiootti" on ollut sitten bileissä mukana, kun Noks on pohjan kurkotellut työpöydältä lattialle...

Ilmankos Noks tuli ovelle vastaan sen näköisenä, että "en mie mitään olen tehnyt...." ja siinä vaiheessa emäntä kyllä jo katseli, että minne on kynttilä taas silputtu tms, jota voisi Nokilta odottaa. Ei kyllä odottanut ihan tuollaista. Mutta ilmeisesti pojalla tuli maha täyteen, kun normaalisti emännän ottaessa ruokia esille, alkaa Noks jo nälkäänsä kiljumaan -nyt oli aivan hiljaa...

Noh, vaikka tuo välillä onkin tuollainen "paskiainen" ja on The Kiljukaula ym yhtä mairittelevaa, niin osaa Noks kyllä olla varsin ihana persoonakin. Sillä on ihan omat juttunsa ja hellyydenosoituksensa  Jos jokin asia ei mene sen mielen mukaan, niin kyllä heikä osaa urpattaa ja näyttää mieltään varsin kovastikin, mutta aivan yhtä kovasti heikä sitten hellyyttäänkin osoittaa... Viikonloppuna Noks hyppäsi huonosti sänkyyn ja kopsahti samointein alas. (jep, meillä koirat saa olla sängyssä...)  Emäntää alkoi sitten ihan mielettömästi siinä naurattamaan. Vahingonilo on paras ilo?  Noks siinä sitten vauhdilla takaisin sänkyyn ja suoraan emännän niskaa/kaulaa nikertämään ja nuolemaan kera mielettömän urpatuksen!  Eikö olisi saanut nauraa... ???

Nokille tuli nyt myös Basics-treeni samalle päivälle kontaktien kanssa. Voisi sanoa, että tämä ensimmäinen kerta meni suunnilleen päin prinkkalaa, kun koiruus yksinkertaisesti "keuli". Kiitos pitkään jatkuneiden kovien pakkasten, emme ole päässeet kunnon pitkille metsälenkeille... Joten virtaahan tuolla sitten oli  Lisäksi alkoi tulemaan kiitettävästi häiriötekijöitä kentän laidalle jo reippaasti ennen seuraavan tunnin alkua, joten Nokin mielenkiinto oli sitten silläkin suunnalla. Emäntä oikeasti ei luottanut ollenkaan tässä vaiheessa koiraansa, että pysyykö se aloillaan lähdössä vai ampaiseeko seuraavan sisääntulijan / sisällä leikittäjän luokse? Joten emäntä ei todellakaan ollut tyytyväinen näihin treeneihin! Liikaa häiriötekijöitä, joten koira ei keskittynyt hommaan.  Ja itse treeni olisi ollut todella yksinkertainen. Onneksi saatiin edes jotain onnistuneita suorituksia, kun keskityminen oli kohdillaan, mutta se oli harvinaista herkkua.

Heti perään oli Contacts-treeni, jossa tällä kerralla olikin Tuija vetäjänä. Ja voi vain sanoa, että Tuija pelasti emännän illan jurppimiselta! Kiitettävästi alkoi taas jo ärsyttämään, kun Noks vain haikaili tyttöjen perään ja kulki taas vaihteeksi nenä tiukasti maassa ja lussutti makuja sisuksiinsa   Eihän siinä sitten alkuun taas treenistä tullut yhtikäs mitään! Muutama onnistunut kontakti saatiin otettua, kun Noks taas huiteli aivan jossain muissa maailmoissa. Onneksi, todellakin ONNEKSI Tuija sitten päätti, että pistetääs Noki menemään kokonaista puomia. Siinä olisi Nokille jo uutta opeteltavaa, kun pelkkä kontakti on sille jo niin helppoa... Koiruus vaan tylsistyy sellaisesta. Ja kas! Ensimmäisen namitetun matalan puomin jälkeen Noks alkoikin jo keskittymään pelkästään emäntään   (siis muutama nami puomin matkalle). Vähän hösellystä ja pari kopsahdusta matalalta maahan, mutta eihän se Nokin tahtia haitannut. Noki otti puomin aivan mahtavasti! Ja yleensäkin ne kontaktit siellä lopussa! HUIPPU!   Iso kiitos todellakin Tuijalle, että pisti Nokille lisää haastetta peliin

Tammikuun viimeinen Jokers-treeni oli niin yksinkertainen, mutta kuitenkin niin haastava -ainakin Ilon kohdalla    Muutoin ei kyllä mitään haastetta radassa oikeastaan ollut, mutta tuo alku... Siinä piti koira jättää paikoilleen ja itse mennä jo keinulle vastaanottamaan. Ja eihän se nyt tuon kanssa onnistu! Pysyi aloillaan niin kauan, kun emäntä kulki eteenpäin selkä kohti koiraa, mutta heti, kun vähänkin kääntyi ja käänsi päätään, ampaisi Ilo jo matkaan! Siinäpähän sitä sitten harjoiteltiin välimatkan lisäämistä. Ongelmana oli myös heti alussa ollut okseri. Ilohan on sen onnistunut kintuilleen saamaan aikoja sitten hyppätessään sen keskelle, joten nyt tuppasi alkuun kiertämään okserin, kun emäntä oli kaukana. Jos emäntä oli mukana rinnalla, ei ongelmia ollut. Mutta kyllä tämäkin sitten lopulta taas onnistui, vaikka emäntä kaukana olikin. Pituus (nro 11) mentiin ohi, JOS emäntä oli väärässä kohdin ottamassa vastaan ts liian lähellä hyppyä nro 12.  Leijeröinti pujottelulla ei kunnolla onnistunut, koska Ilo tuppasi lähtemään emännän matkaan. Targetti pujottelun päässä auttoi lopulta asiaan  Tosin emännällä on sen verran vikkelät kintut, että ns perinteiseen tapaansa pystyi kyllä helposti tuon kohdan viemään ilman leijeröintejä. Aivan lopuksi treenien päättyessä kertailimme vielä pujottelua targetin kanssa niin, että emäntä itse lähti milloin mihinkin suuntaan ja jätti koiruuden yksinään pujottelemaan...

Aamupäivästä oli aivan mahtava auringonpaiste, joten aamulenkki otti ja venähti varsin pitkäksi  Matkallisesti ei nyt mitenkään niin hirveän pitkä ollut, mutta ajallisesti, kun emäntä otti kameran pitkästä aikaa matkaan. Ja nopeastihan siinä aika kuluu, kun välillä pysähtelee kuvaamaan   Tosin metsän siimeksessä osasi olla varsin hämärää, joten takapihalla jatkui kuvaussessiot...

Iltapäiväksi emäntä oli hommannut tuurausvuoron Training-treeniin, jonne sitten Nokin kanssa suunnattiin. Toiveena, että edellispäivän aivoton koira toimisi nyt treeneissä paremmin ja tavallaan emäntä myös halusi vähän nähdä, että miten Noks pärjää ko. treenissä. Nokihan edelleen treenaa Basics-kursseilla, kun ei olla onnistuttu saamaan vakituista paikkaa trainingiin...

Vähän oli Noks väsyneen oloinen aamuisen lenkin jäljiltä, kun vauhtia ei ollut normaaliin tapaan. Tosin rimatkin laitettiin nyt ensimmäistä kertaa medikorkeuteen (40cm), mutta ne nyt tuskin paljoa vaikuttivat Nokin vauhtiin. Lisäksi poitsu oli yllättävän hiljaa häkissään!   Emännän piti jo varmistaa, että onko koko koira edes hengissä, kun ei normaalia haukuntaa kuulunut! Oli se, oli vain hiljaa...Harvinaista, mutta totta.  Keskittyminen oli alussa Nokilla vähän hakusessa, eikä lähtöluvan odottaminen oikein luonnistunut. Muutoinkin heti alku oli Nokille hankala, kun noin viistosti ei vielä olla lähtöjä otettu, kuin mitä nyt oli, eikä emäntä ole niin kaukana ollut vastaanottamassa. (eli emäntä oli nron 2 luona ja koiran kuului tulla todella viistosti nron 1 yli). Tuppasi Noki menemään ekan esteen ohi aikas herkästi. Loppujen lopuksi emäntä oli kyllä treeneihin varsin tyytyväinen.  Irtoamiset putkelle olivat hyvät, mutta mikä varsinkin emännän yllätti, niin vienti nrolle 2 onnistui, vaikka sitä ei olla Nokin kanssa tehty (emäntä oli vastaanottamassa esteen luona selkä esteeseen päin, koiran heitto esteen yli ja samointein liikkeellelähtö nroa 3 kohti, onko tämä nyt sitten ns jaakotus?). Myös nrolle 6 tehty pakkovalssi onnistui hyvin, vaikka siinäkin emäntä lähti etenemään jo siinä vaiheessa, kun Noks vasta lukitsi esteen. Omaa vuoroamme odotellessa toisen kentän puolella, emäntä teki Nokin kanssa kontaktitreeniä, joka onnistui aivan mahtavasti! Ne oli aivan huiput!

Perjantaina oli Nokin kontaktikurssin vuoro, joka meni tällä kertaa aivan niin päin prinkkalaa kuin olla ja voi!   Heti alkuvaiheessa treenivuorossa ollut narttukoira karkasi Nokin luokse ja siinä sitten kellahti selälleen Nokin luona ja teki ns. alistumispisut tms ennen kuin meni takaisin oman emäntänsä luokse. Emäntä ei tuota vain tajunnut vasta kuin siinä vaiheessa, kun Noks alkoi hurmoksellinen ilme naamallaan lussuttamaan niitä pisuja maasta ja suu väpätti nautinnollisesti. Aivot hävisivät sen siliän tien pojalta päästä...  Kun sitten Nokin vuoro tuli mennä treeniin, tyyppi otti ja häipyi kyseisen nartun luokse... Prkele!   Oikeasti kontaktitreeneistä ei tullut yhtään mitään, kun joko Noks etsi lisää mahdollisia herkkulätäköitä maasta tai sitten vain piippaili / haukkui, eikä keskittymistä ollut ollenkaan koko touhuun. Aivoton mikä aivoton. Ja tunnustetaan, että emännällä varsin kiitettävästi pinna paloi...  Saatiinko peräti muutaman kerran koko aikana tehtyä konktakti sillä tavalla kuin Noks sen oikeasti jo osaa...

Emäntää jurppi sen verran pahasti koko kyseinen treeni, että heti kotiin tultuaan takaisin, kaivoi kontaktilaudan esille ja pisti Nokin uudestaan töihin. Ja VOT! Aivot olivat siellä missä pitikin! Saatiin siis tehtyä onnistuineita kontakteja  Joten ilta ei tältä osin mennyt hukkaan, vaikka varsinaisten treenien osalta menikin...

Maanantaina 23pvä oli Nokin tikkien poisto.

Noks  Vaikka se osaakin olla täysi idiootti nähdessään muita koiria / tullessaan autosta pihalle / tullessaan yleensäkin vieraaseen paikkaan / pitkästyessään, jos emäntä jää juttelemaan jonkun kanssa lenkillä, niin on se kyllä aivan mahtava tyyppi hoidettavana!  Tikit oli nopeasti otettu korvan takaa pois, kun poitsu kiltisti odotti aloillaan (pää emännän kainalossa tosin). Ilman rauhoitusta, vaikka hoitajat alkuun epäilivät, kun emäntä sanoi ettei tarvitse   Kieltämättä ihan ymmärrettävää oli heidän epäilynsä, kun sinne sisään mennessämme Noks taas alkoi tyypilliseen tapaansa haukkumaan ja riehumaan varsin kiitettävästi odotustilassa, kun siinä oli muitakin koiria. Hoitajatkin totesivat, että on varsin energinen ja innokas koira... Älä?!    Tikkien poistamisen jälkeen emäntä lykkäsi namin Nokin nenän eteen ja siten kuljettiin aivan rauhassa ja nätisti ovesta ulos muiden koirien ohi, niitä ei silloin edes huomattu... Homma oli kokonaisuudessaan todella nopeasti ohi, ei siellä eläinlääkärillä pitkään viivytty  

Siis Gamihan onnistui Nokille saamaan kulmahampaallaan reiän Nokin korvan taakse sille konahtaessaan. Se ei vuotanut verta, mutta oli vain ällön näköinen, kun oli juuri korvan ruston päällä. Kun sitä kurkkasi, niin haava aukeni ympyrän muotoiseksi, joka oli halk. noin 1 cm. Ja tottakai, kun Noks käänteli päätään ja samalla liikutteli korvaansa, ei reikä pysynyt kiinni vaan eli liikkeen mukana.  Joten emäntä katsoi parhaaksi, että se pistetään tikeillä kiinni... Olisi se kuulemma ilman tikkejäkin parantunut lääkärin mukaan, mutta huomattavasti pidempään olisi paranemisessa mennyt, joten ei pitänyt hänkään tikkausta huonona ajatuksena. Korvan taakse tuli lopulta kolme pientä tikkiä...

Nokin kontaktikurssin vuoro  Ja sehän oli heti suoraan Turun reissun jälkeen eli perjantaina 20pvä, joten kontaktitreenien kautta ajeltiin vasta illalla myöhään kotiin. Emäntä oli arvellut, että ehtii hyvin vielä kunnon lenkin tekemään koirien kanssa ennen Nokin treenejä hallin ympäristössä, mutta Turusta takaisin tullessakin ajokeli oli sellainen, että hallin pihassa oltiin vasta noin klo 19:45... Ja treenit alkoi tasalta.

Jos emme ole muistaneet kertoa, niin mehän Nokin kanssa nyt treenataan kontakteja "2on2off" -tekniikalla, jossa koiralla on tarkoituksena olla etujalat maassa ja takajalat kontaktin päällä. Ja opetamme vielä takaperoisesti. Apuna käytetään naksutinta (ja tietty makupaloja kanssa). Ensimmäisellä treenikerralla opetettiin Noki itsenäisesti koskemaan kontaktia, toinen kerta jäikin meiltä väliin ja nyt oli vuorossa kääntymisen opettaminen. Alkuun katsottiin missä vaiheessa treeniä mennään. Emäntä oli kotosalla Nokin kanssa tehnyt treeniä kontaktin suhteen, joten Noks kävi jo varsin hyvin iskemässä tassunsa kontaktille. Nyt jatkettiin "vaikeuttamista" sen verran, että koiran tuli tajuta itse kääntyä oikein päin kontaktilla ts menosuuntaan, ei riittänyt enää vain sen koskeminen. Kyllähän tuolla Noki-pojalla näköjään hoksottimet toimii -ja ääni kans!  Oikeasti. Ei se kotona möykkää treenatessa niin paljoa kuin mitä tuolla hallilla!  Harri totesikin, että kuulosuojaimet saisi olla...   Mutta treenit menivät hyvin ja edistymistä tapahtui  Saatiin lisäksi kotia lainaan kontaktilaudan pätkä, joten voimme vielä paremmin treenailla kotosalla  -nyt, tähän asti, on emännällä ollut vain lyhyt hyllylevyn pätkä treenauksessa, jonka päällä oikeasti on hankala enää kääntymistä opettaa...

Emäntä oli varannut Gamille ja Ilolle ajat Leena Piiralta Turkuun perjantaille 20pvä. Koska emäntä oli kyseisen viikon lomalla, matka Turkuun alkoi jo hyvissä ajoin edellispäivänä eli torstaina eikä oikeasti ollut yhtään hullumpi ajatus! Keli oli mitä oli (eli varsin liukasta tuppasi olemaan) ja muutoinkin sai sitten rauhassa viettää yönsä nukkuen kunnolla. Muutoinhan jos perjantaille olisi jätetty lähtö, olisi se tietänyt herätystä jo klo 3... Joten ei kiitos! Emäntä hommasi yöpaikan Tuorlan Majatalosta ja totesi olevansa todella tyytyväinen päätökseensä. Paikkaa voi vain kehua

Ensi aloitettiin Gamista. Huvittavaa ja toisaalta varsin hellyttävää on Gamin intomielinen tervehtiminen Leenaa kohden: koiruus on aivan onnesta soikeana ja pusuttelee Leenaa minkä ehtii tervehtiessään. Samaa tekee myös "kiittäessään" hoidon jälkeen, jolloin Leena saa pyyhkiä kasvonsa ja korvansa Gamin hellyydenosoitusten jälkeen. Poitsu, joka ei normaalisti pahemmin noteraa muita ihmisiä, on sitten joidenkin tuttujen ihmisten kohdalla juurikin tuollainen rakastettava hömelö

Gamin osalta asiat olivat oikeastaan hyvin. Vanhat ongelmakohdat olivat nyt kunnossa ts. lantio oli suorassa, si-nivelet eivät olleet lukossa ja muutoinkin koiruus oli suora.  Varsin oli sekä emäntä, että Leena tyytyväisiä tästä  Mutta olihan sieltä kuitenkin jotain "pientä", jotka Leena kirjasikin lapulle: Vasen si-nivel jäykkä, nivelsiteet arat. Jäykkä L7-L5 vas.puolelta. Takaraajat arat (pohkeet ja nilkat). Leenalla oli epäilys, että vasemman si-nivelen jäykkyys ja arat nivelsiteet johtuivat pelkästään Gamin ensimmäisestä astumisesta. Tällöin nalkkiin jäätyään, ei Gami saanutkaan vasenta takajalkaansa nostettua nartun selän yli, vaan se jäi huonosti ilmaan takaviistoon nartun kylkeä vasten,  ja oma aikansa siinä meni ennen kuin emäntä sen itse huomasi. Tällöin Gami oli ehtinyt olemaan huonossa ja "väärässä" asennossa jo suht pitkän aikaa. (toisella kertaa astuminen onnistuikin sitten jo ihan oikein) Takaraajojen arkuuteen oli ilmeisesti emäntä osittain "syyllinen"  Paljon umpihankilenkkeilyä ja lumipallojen heittelyä, mutta myös Gamilla Nokin kanssa riehumista umpihangessa. Tällöin on, kun kuitenkin on jo vähän vanhemmasta koirasta kyse, päässyt takaosa vähän rasittumaan. Onhan se oikeasti rankkaa loikkia hangessa! Huomaahan se omistakin lihaksista, jos liikaa on umpihankeillut -kyllä ne kipeäksi äkkiseltään menee... Joten kauniisti Leena pyysi välttämään Gamin kanssa umpihankeilua. Vaarana on vielä, että sesamluu (ns. jänneluu) ottaa ja murtuu, kun tarpeeksi pahasti ympärillä olevat siteet ja lihakset menevät juntturaan varsinkin vanhemmilla koirilla. Kyseinen pienen pieni luu sijaitsee polven takaosassa jänteen sisällä ja sen ympäristö vaikutti nyt Gamilla olevan arka. Nyt tulikin Leenalta sitten taas kehoitusta juoksuttaa Gamia, jotta liikkuvuutta ja  vetreyttä saisi taas takaisin si-nikamien alueelle. Myöskin mäkitreeniä.  Joten emäntä "pääsee" taas juoksulenkeille  Tosin kelien mukaan pyritään myös pyörällä juoksuttamaan, koska täysin erilaista ravia Gami silloin menee, kuin tavan juoksulenkillä. Huomattavasti lennokkaampaa ja pidemmällä askeleella. Mäet pitäisi kävellä alas.

Ilon osalta kaikki oli todella hyvin! Vain pieni jäykkyys ristiselän kohdalla toispuoleisesti, mutta muutoin ei mitään ongelmaa missään  Lantio oli suora ja koko koira oli täysin suora ja tasapainen. Vaikka olikin saanut Nokilta täystyrmäyksen sen juostessa päin, ei se ollut mitään aiheuttanut Ilolle. Ilmeisesti oikeasta suunnasta oli törmäys tullut ja Ilo ollut varsin elastinen. Hyvä näin, todella hyvä!